Jälkimaininkien pohdintoja

Terve taas

Sivujen www.pelastakoira.fi tekstit on korjattu, ja aiheettomat viittaukset "pelastettuihin löytökoiriin Espanjasta" puhuttaessa pentutehtailukokemuksista on poistettu ja muutettu toiseen muotoon. Tosin, vastausta kirjeeseen emme saaneet (ainakaan vielä) keneltäkään neljätä vastaanottajalta  mutta ilmeisesti sähköposti on perille mennyt kun asiaan reagoitiin. Luonnollisesti asiaa auttoi se, että nämä kommentit aiheuttivat melkoisen keskusteluryöpyn mm Facebookissa. Ja ihan aiheesta aiheuttivatkin. Pentutehtailu on niin hirveä asia, joka tulee nostaa esille ja asiasta tiedottaa paljon nykyistä enemmän. Siksi onkin vaikea käsittää, miksi samaan kastiin piti niputtaa löytökoirat Espanjasta. 

Mielenkiintoisia kommentteja asian tiimoilta on Facebookissa ollut. Monia on mietityttänyt ensinnäkin miksi sivusto on osoitteessaa www.pelastakoira.fi ja mitä tekemistä pentutehtailulla on koiran pelastamisen kanssa, tai mitä tekemistä sillä on koiran pelastamisen kanssa että sivusto voimakkaasti sysää koiran hankkijoita ostamaan koiransa Kennelliiton pentuvälityksen kautta pentuja markkinoivien kasvattajien kautta. Hyvä kysymys. Ovat muuttaneet sivuston nyt toimimaan osoitteessa www.halpapentu.fi. Se on osuva osoite sivustolle, jonka agenda on pentutehtailusta varoittaminen. Toivon, että seuraava henkilö joka haluaa halvan pennu, ja googleen hakusanaksi halpa pentu näpyttää, päätyy juuri tuonne sivustolle ja lukee, mistä ne halvat pennut oikein tulee. 

Ehkä yleisin asiaan liittyvä pohdinta on ollut, että miksi asiassa nostettiin esiin juuri Espanjasta tuodut löytökoirat - kuitenkaan kertomatta yhtään enempää näistä Satu Tuomiston mainitsemista tapauksista. Kampanjan koettiin menevän aivan väärään suuntaan tämän kommentoinnin takia, ja pentutehtailun koettiin olevan itsessään jo niin valtava ongelma, että siitä pitäisi pystyä puhumaan ilman että siinä tarvitsee mollata mitään muuta. Kennelliiton on aina tiedetty olevan hyvin penseästi rescuetoimintaan suhtautuva, ja herättikin kysymyksiä, että halusiko Kennelliitto nimenomaan hieman heittää samalla kuraa rescuetoiminnan niskaan pentutehtailun vanavedessä. Mene ja tiedä. 

Moni on kritisoinut Kennelliittoa ja heidän toimintaansa yleisesti. Jalostustietokantaa on käyty läpi, ja tehty melko shokeraavia havaintoja. Kasvattajat saattavat teettää nartuillaan lähes joka juoksuista pentueen. 6-vuotias narttu saanut jo viidet pennut. Onhan se aikamoinen tahti. Myös kommentteja suomalaisten kasvattajien olosuhteista missä koirat kasvaa on myös esitetty melko veren seisauttavia havaintoja. Suuria määriä koiria, joita pidetään mm kuljetushäkeissä kasvattajan tiloissa, mm vajoissa. Havainnot onkin herättäneet monet kysymään - kuinka suomalainen kasvatustoiminta, Kennelliiton hyväksymänä eroaa pentutehtailusta? Näin mustavalkoista ei kaikki ole, eikä varmasti havainnot koske kuin osaa kasvattajista. Mutta, kyllähän se miettimään pistää. Joku oli löytänyt kasvattajan, joka on vuoden aikana teettänyt 93 pentua, jotka on myyty hintaan 1200eur / kpl. Tietämättä asiasta sen enempää, kuinka monen nartun omistaja on kyseessä ym niin isoltahan määrä kuulostaa, sekä reippaasti päälle 100000eur tulo mikä niistä kertyy. Toki, onhan tuossa kasvattajahommassa kulunsakin. 

Samaisessa kampanjassa on mukana myös SEY - Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto. Moni ihmettelikin, miksi kampanjassa nimen omaan kehoitetaan hankkimaan koira Kennelliiton Pentuvälityksen kautta. SEY:n alla kun toimii kymmeniä paikallisyhdistyksiä jotka kattavat koko Suomen - ja joiden sivuilla on kodittomia kotimaisia koiria etsimässä koteja. Miksi kampanjan ulkopuolelle on jätetty kokonaan ne koirat, joilla ei ole koteja - joilla on koti joskus ollut ja päätyneet syystä tai toisesta eläinsuojeluyhdistysten haltuun etsimään uutta kotia. Muutama kommentoikin, että kampanjaan olisi ehdottomasti pitänyt saada moninaisempaa näkökulmaa koiran hankinnasta - esimerkiksi juuri tahoja jotka puhuvat adoptoinnin puolesta. Kolikolla kun ei ole vain kahta puolta: ostat joko pentutehtailijalta, tai Kennelliiton kasvattajalta. Entäs ne aikuiset kodinvaihtajat ja kodittomat? Miksi mitään mainintaa ei ollut näistä koirista? Joku heittikin ilmaan kommentin, onko Kennelliitto jyrännyt SEY:n. 

Joku toinen pohti, onko tämä vain taitavasti mietitty markkinointi kikka, jossa pentutehtailu on vain hämäysharso ja tarkoitus onkin saada rekisteröityjä pentuja paremmin kaupaksi näkyvän kampanjan avulla, jossa sopivasti sivutaan negatiiviseen sävyyn Espanjasta tuotavia rescuekoiria. Sehän ei mikään salaisuus ole, että ihminen joka harkitsee koiran hankintaa, yhä useammin (onneksi) päätyy antamaan kodittomalle koiran, kuin hankkii pennun. Käytännössähän se tarkoittaa sitä, että pennut ei mene yhtä hyvin kaupaksi. Onneksi, ei mene myöskään ne pentutehtaiden pennut. Muutamassa kommentissa sanottiin oikein osuvasti, että jokainen aikuisena adoptoitu hylätty koira vähentää pentutehtailijan asiakaskuntaa. Ehkä kyseinen koiran hankkija (ja oletetaan nyt ettei hän tiedä mistä ne halvat pennut tulee eikä hae käyttölinjasta koiraa, ei halua käydä näyttelyissä ym, eli etsii vain rakastettua perheenjäsentä), on miettinyt internetti auki, että nyt on oikea hetki elämässä hankkia koira. Hän päätyy kolmelle sivulle: yksi on nettilehti, jossa kaupataan halpoja pentuja. Toinen on kasvattajan sivusto, missä kerrotaan jos jonkinmoisista sukutauluista ja Best in Show voitoista. Kolmas on rescueyhdistyksen sivusto. Uskallan väittää, että näissä pohdinnoissa ja vertailuissa yhä useammin se vaakakuppi kääntyy kodittoman kohdalle. Ei säälistä, vaan siksi, että maailmassa on yli 600 miljoonaa koiraa vailla kotia. Ja ne kodittomat kuolee. Joka päivä, näitä ihmisen hylkäämiä lopetetaan, vain siksi, että ne on hyljätty. Moni ymmärtää ja kysyy että miksi koiria pitää teettää lisää ja lisää kun kodittomia koiria on maailma pullollaan. En osaa vastata siihen - osaatko sinä? Siihen osaan vastata että jokainen adoptoitu koira on sen koiran hinnan verran pois jonkun muun taskusta, oli sitten kyseessä kasvattaja tai pentutehtailija. 

Pohdintoja on herättänyt myös se, että onko se 1500 eur maksanut rotukasvattajan pentu sitten automaattisesti helpompi, kuin kotoaan tappotarhalle hyljätty koira ja myöhemmin Suomesta uuden kodin löytänyt. Tai terveempi. Eipä taida olla. Tottahan toki entisellä tarhakoiralla voi olla syviä traumoja ja nykyiseen elämään heijastuvia ikäviä kokemuksia, sekä terveydestäkään ei pystytä takuita antamaan. Mutta pystyykö kukaan? Moni valitsee löytökoiran juuri myös siksi, että ei halua olla tukemassa ylijalostettujen koirien tuontantoa. Korkeat sukusiitosprosentit, ulkomuodon takia sairaaseen kuosiin jalostetut koirat eivät ole monenkaan ihmisen juttu. Ja mitä tulee käytösongelmiin - et saa takuuhelppoa koiraa vaikka maksaisit pennustasi 5000eur. Omistajastahan ne asiat lähtee. Olenkin aikaisemmin blogannut siitä asiasta, miten helposti koirasta luovutaan. Usein ne on nämä "pitovaikeudet" mikä ilmenee melko nuorena. Kun ei sitä koiraa opeteta ja aktoivoida, niin ei siitä helppoa tule. Pitovaikeuksien takia luopuminen tarkoittaa käytännössä varmasti lähes 100% kouluttamattomuuden vuoksi ilmeneviä ongelmia. Ja takuu varmasti, näitäkin kutsutaan käytösongelmiksi vai häiriöiksi vai mikä se Tuomiston ilmaisu oli Espanjasta pelastettuihin koiriin liittyen - ja niitä ilmenee myös sieltä Kennelliiton pentuvälityksen kautta hankituilla koirilla - jos ei omistajasta sitten omistajaksi olekkaan. 

Pentutehtailun vastaisessa rintamassa on varmasti valmis taistelemaan rinta rinnan Kennelliiton kanssa myös löytökoirajärjestöt. Ja niin pitäisikin. Samassa veneessähän tässä ollaan mitä tulee tämän oksettavan pentutehtailun pois kitkemiseen. Mutta onko Kennelliitto valmis yhdistämään voimat löytökoirajärjestöjen kanssa pentutehtailun voittamiseksi?


--- Kati ----