Pikkuinen Marley koira on nyt Malagan tarhalla. Marley löytyi erään asunnon terassilta, minne hänet oli jätetty. En tiedä, asuiko Marley perhe sielä ennen ja unohtivat koiran IHAN VAHINGOSSA sinne muuttaessaan, vai onko koira ehkä nakattu terassin kaiteen yli tyhjäksi huomattuun asuntoon. Tiedä sitten mutta melko erikoista kuitenkin. Tai ei ehkä sittenkään erikoista - vaan melko yleistä Espanjassa, jättää koira entiseen asuinpaikkaan kun ihmiset muuttaa. Eikä ollenkaan pelkästään espanjalainen tapa vaan Aurinkorannikon alueella asuvat lukuisat ulkomaalaiset ovat omaksuneet tänän tavan. Kun tullaan Espanjaan viettämään talvi pakoon oman maan kurjista ilmoista, hankitaan koira kaveriksi. Kun pakataan kamat kasaan ja lähdetään kotimaahan, koira ei lähdekkään mukaan vaan se vain dumpataan, joko tyhjään asuntoon tai minne nyt keksiikään koiran jättää.
No kuitenkin, Marley. Marleytä oli vapaaehtoiset käyneet ruokkimassa sielä terassilla, minne koira oli jätetty. Satuin huomaamaan kun Malagan tarhan vapaaehtoiset postasivat koiran kuvia Facebookissa ja kyselin Miialta että eikö me nyt hyvänen aika voida tehdä jotain. Minun on helppo huudella täältä intervepin kautta, kyllä - mutta Miia joutuu tekemään käytännön työn paikan päällä ja paikkojen löytäminen näille hyljätyille ei ole mikään helppo nakki. Kaikki paikat turvassa ovat aina täynnä. Kotihoitajillakin on rajansa - kotiin ei vain mahdu määräänsä enempää autettavia. Eikä turvatarhoille.
Tehtävä ei ole helppo, vaikka kyseessä on "vain yksi pieni koira". Niitä turvapaikkoja tarvitsevia kun on Aurinkorannikko pullollaan, toisen oman onnensa nojassa kaduille tai asuintoihin jätettynä, puhumattakaan kunnallisista tappotarhoista, joissa lopetetaan pelkästään Aurinkorannikon alueella noin 250 koiraa viikossa. Terveitä, nuoria lemmikkikoiria suurimmalta osin. Moni luulee edelleen, että nekin koirat joille me koitamme koteja löytää ovat villiintyneitä kulkukoiria, jotka kulkevat isoissa laumoissa roskiksista ruokaa tonkien. Likaisia, takkuturkkisia rakkeja, joilla kaikilla on kaikki mahdolliset taudit, rabies mukaan lukien. Rabies on muuten Espanjassa lähes 0 esiintymän maa, kuten Suomikin.
Kauempana totuutta ei asia voisi olla. Näillä koirilla on kaikilla ollut joskus oma koti, ja omat ihmiset. Metsästyskoirillakin, galgoilla ja podencoilla, on ollut oma ihminen, metsästäjä joka nyt välttämättä ei ole kauhean hyvää huolta koiristaan pitänyt - ne kun ovat vain väline metsästyksessä, siinä missä asekin. Sitten, joku päivä näille lemmikeille, ja metsästyskoirille koittaa päivä ettei niitä enää tarvita, tai haluta. Silloin koirasta hankkiudutaan eroon, joko jättämällä se tyhjään kämppään kuten Marley, tai hirttämällä kuten käy monille metsästykoirille. Omistajat vievät usein koiransa suoraan tappotarhalle, jossa koira odottaa sen lain vaatiman 10 päivää - ja sitten menee piikille. Ihminen osaa olla julma, ja tunteeton. Koira on kiva, mutta silti verrattavissa viimeisimpään hittituotteeseen - kun uutuuden viehätys on ohi, voikin sen hyljätä. Tai jos se tulee vanhaksi ja pitäisi ruveta käymään useammin lääkärissä, sen voi hyljätä. Tai sen voi itse asiassa hyljätä siksikin, kun ei nyt vaan enää huvita. Tai ihan ilman syytä.
Marley pääsi turvaan Malagan tarhalle Miian periksi antamattomuuden ansiosta. Täyttä oli, mutta paikka järjestyi ja nyt Marley saa olla tarhalla, missä sen ei tarvitse olla yksin, kuten sielä terassilla. Marley sai paikan, kun Miia lupasi että etsimme sille kodin Suomesta. Marley tulee sivuillemme etsimään kotia.
Mikähän mahtaa olla "Asikaisen" tarina? Ami on löytynyt yksinään maaseudulta kuljeksimasta. Sama tarina kuin Marleylla - Miia lupasi että etsimme hänelle kodin ja Ami pääsi Malagan tarhalle. Tänä aamuna Ami lensi Suomeen, ja on nyt kotihoidossa pääkaupunkiseudulla ja etsii omaa pysyvää kotia Suomesta käsin. Kotihoitajan mukaan reipas ja iloinen, aivan ihana koira. Näyttää tykkäävän myös kintut pitkällä lojumisesta kukkapeittojen päällä.
Ami - ja monta muuta hyljättyä etsii sivuillamme kotia tälläkin hetkellä. He ovat kodittomia vain siksi, että ihmisen mieli tuli siihen tulokseen että sama se kuoleeko tuo vai mitä, mutta minä en sitä enää halua pitää.
-Kati-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti