Vanhat siirretyt kirjoitukset
Tähän on kopiotu vanhat kirjoitukset edelliseltä Blogin tarjoajalta. Uusimmasta vanhimpaan.
Dear Alan and Jane
29.09.2012 - 17:56
Today the blog entry is a bit different. In English for one, and it is more like an open letter, rather than typical blog entry. This is a letter to Alan and Jane Brian.
Dear Alan and Jane,
my heart has broken many times lately when reading about the harm that has come to your way too often this late summer.
You maybe never even in your wildest dreams guessed how the life would be after you decided to leave the good old England behind and move to Andalucia. I remember while sitting on patio with my family last year, in late June, listening about your plan after you founded a perfect piece of land, with lovely olive tree garden. Was it so that the place was holy, somebody had seen Virgin Mary near the trees? The place would have been a great location and marvellous surroundings for the camp site you wanted to establish there. Just perfect.
I can not even imagine, the sight of a hanged dog you found, from your own backyard. After that your plans and life changed. No camp site, but a refuge for the dogs. Pepis Dog Refuge. You chose to something that most of the people think is mad. You chose to live a life that consumes so much. You were brave, and you are brave that you are still there, fighting for these dogs and helping them. All the odds are against you, byt you just keep going. No easy day, hard work, more dogs coming in than space, always a struggle to find a way to raise money to look after the shelter.
These awful events you have faces recently, they are enough to break most of people. Losing your grandson..... I don't know how you fight through that, how you tell your heart that someday it is not going to hurt so much. Alan, you have been ill. I am pretty sure, that while you were at the hospital, your first concern was not you and your health but Jane and the dogs? How they are, is everything ok at the refuge? Enough money to get food for the dogs? And how is your beloved beautiful wife coping without you? I am right, si?
Then these hijos de putas enter at the shelter, just to harm these dogs you have fought so hard to save. What kind of person poisons the dogs who are in a shelter, trying to find a chance to a better life after been neglected, abused and left by their owners? If the way how dogs are treated in Spain isn't sick enough, this sure wins the first price in the competition of twisted human mind.
I hope that the fundraising event we just put up in Facebook raises some money for and you can built the fence you need to keep unwanted people out from the area. And dogs safe. Or to help you with the vet bills, I'm sure you have more than enough of these trying to treat the dogs who ate the poison.
I am pretty sure, the land is holy. Not sure about the Virgin Mary, but for sure there are two Angels living at Pepis. Guardian Angels for these dogs who had no hope. You are my heroes. What you do inspires people. You, and others like you show the world what is really important - and it is not the new car, big house, fat pay check. It is caring, compassion, unselfiness, helping the ones in need.
I would carry some of your heavy load if I could. I wish you strenght and happiness. God bless you.
Kati
Ps. Might drive up there in November with Miia, I am coming to Spain for few days. I will let you know how the plan works out. Few photos from my last visit below.
1 kommentti
Miten ne koirat tulee Suomeen? Mitä lentokummi tekee?
21.09.2012 - 18:47
Kysymyksiä mitä monesti kysytään meiltä, ja myös mitä siihen maahantuloon vaaditaan. Koiran saaminen Suomeen Espanjasta on välillä hyvinkin monimutkainen prosessi, ja byrokraattinen. Avainasemassa koirien pääsemisessä kotiin on vapaaehtoisena toimivat lentokummit.
Kun koiralle on löytynyt oma koti, alkaa matkan valmistelu. Koirat matkustavat ns matkatavarana Suomeen. Rahtinakin toki voisivat tulla mutta kustannukset saattavat nousta jopa kymmenkertaiseksi - joten paras tapa on tulla lentokummin kanssa "matkatavarana". Koira boxeineen on erikoismatkatavara eikä näin ollen vaikuta muuhun tavaramäärään jonka matkustaja saa tuoda lennolla. Lentomatkaa varten tarvitaan siis joku, joka muutenkin on lentämässä Malagasta Helsinkiin ja on halukas tuomaan koiria mukanaan. Yhdistys varaa vapaaehtoisille kummeille koirapaikat lennolta ja luonnollisesti maksaa ne - joko ennakkoon varausvaiheessa tai kentällä. Lentokummi tapaa koirat yleensä lähtöselvitysjonossa Malagan kentällä ja kirjaa lähtöselvityksessä koirat koneeseen. Lähtöselvityksen jälkeen koirat viedään erilliseen turvatarkastukseen jossa koirien boxit läpivalaistaan, koirat laitetaan boxeihin ja he siirtyvät turva-alueelle. Koiria tuovat vapaaehtoiset ovat mukana koko prosessin ajan joten lentokummilta ei vaadita tässä vaiheessa mitään. Koirat saavat kevyet rauhoittavat lääkkeet kentällä että matka sujuu ilman pelkoa.
Lentokummin tehtävä on kuljettaa koirien paperit käsimatkatavaroissaan. Koirilla on aina mukana lemmikkieläinpassi josta näkyy annetut rokotukset, mikrosirunnumero ja muut tehdyt toimenpiteet. Tämän lisäksi mukana on TRACES dokumentit. Evira velvoittaa että Suomeen tulevat rescuekoirat merkataan Eviran rekisteriin ja niistä tehdään ns TRACES ilmoitus. Ilmoituksen tekoa varten koira on tavannut Espanjassa virkaeläinlääkärin joka tarkastaa koiran, maahantuloon tarvittavat rokotukset ja tekee ilmoituksen ja printtaa ulos paperit jotka kulkevat koiran mukana Suomeen. Lisäksi yhdistys tekee myös ennakkoilmoituksen Eviraan kertoen koirien tiedot ketkä ovat Suomeen tulossa, mistä ne ovat tulossa ja minne menossa (uuden omistajan tiedot). Yhdistyksiltä vaaditaan tätä varten että ne ovat rekisteröityneitä Eviraan eläinten tuojiksi. Lentokummina toimivan on hyvä varmistaa että yhdistys kenelle kummina toimii on nähtävillä (esim nettisivuilla) tarvittava rekisteröitymisnumero ja että lentokummi saa mukaansa tarvittavat dokumentit. Ilman näitä toimenpiteitä ja maahantuontiin vaadittavia terveysmääräyksiä rescuekoiran maahantuonti on laiton. Myös lentokummilla on vastuu sillä hän tuo koiran maahan. Tullilla ja Eviralla on oikeus tarkastaa maahantuontipaperit koiran saapuessa Suomeen ja jos määräyksiä ei ole noudatettu on koiralla edessään palautus lähtömaahan, karanteeni tai lopetus. Koira ei siis voi lentää Suomeen niin että se on lemmikkieläin jos välittävänä tahona on yhdistys ja koiran tuo Suomeen lentokummi. Jos kyseessä on rescuekoira jolle yhdistys tai mikä tahansa taho on etsinyt kodin niin koira täytyy olla merkattu TRACES järjestelmään ja lentokummilla tulee olla mukana tarvittavat dokumentit. Varmista siis jos harkitset että toimit lentokummina että yhdistys kenen hyväksi koiran tuot on Suomen Eviraan rekisteröitynyt yhdistys ja koiran mukana matkustaa myös tarvittavat dokumentit. Eviralla on oma sivu josta voi lukea asiasta lisää. Jos lentokummi ei ole varma että kuuluuko yhdistys jonka lentokummina toimii Tracesiin tai rekisteröintinumeroita ei ole nähtävillä, Eviraan kannattaa olla yhteydessä ja tarkastaa asia.
Suomessa, koneen laskeuduttua, koirien häkit saapuvat turvaovien taakse jotka löytyvät matkatavarahihnojen vasemmalta puolelta, nurkasta. Ovien avaamisesta voi käydä kysymässä palvelutiskeiltä. Ovet avataan kun koirat ovat saapuneet. Yleensä yhdistyksen edustajat yrittävät päästä auttamaan jo matkatavarahalliin kummeja koirien kanssa. Lentokummin tehtävänä on kuljettaa koirat tullialueen läpi (ota kärryjä...) tuloaulaan. Sielä onkin vastassa uudet omistajat yhdistyksen edustajan kanssa. Koirat on kotona.
Juuri Suomeen saapuneita.
Toimin itse lentokenttätiimissämme ja olen vastaanottamassa koiria kentällä yhdistyksen edustajana. Toimin myös lentokenttätiimimme vastaavana eli varaan koirille lentopaikkoja ja pidän huolen että kentällä on yhdistyksen puolesta joku tiimistämme vastaanottamassa koiria. Olen todella etuoikeutettu että saan olla mukana siinä hetkessä, kun koira kohtaa perheensä. Joka kerta, kun olen tullut keikalta kotiin, joskus aamuyöstä, tunnen käsittämätöntä rauhaa siitä että olen saanut olla mukana niin tärkeässä hetkessä. Ilman kyyneliä olen tuskin ikinä selvinnyt. Välillä olen jakanut uusien omistajien kanssa mitä henkilökohtaisempia tarinoita siitä, miksi olemme kentällä odottamassa koiria. Usein itkee myös lentokummit liikutuksesta, ja tietävät, että he ovat olleet tärkeä linkki siinä että se entinen hyljätty koira on nyt kotona. Lentokumminamme toiminut Piritta kirjoitti blogissaan omasta kokemuksestaan.
Pitkään lentokenttätiimissä toiminut Johanna kertoi eräästä, mieleenpainuneesta keikasta näin: "Mieleenpainuvin keikka oli eräänä Jouluaattoa edeltävänä yönä. Olin erittäin väsynyt kentälle mennessäni ja satoi räntää. Kotiin tuli pikkuinen karvainen koira jota uusi perhe odotti. Kentällä itkettiin liikutuksen kyyneleet ja elämä hymyili tälle pikkuiselle. Kotiin palatessani sade oli muuttunut kauniiksi lumisateeksi. Tunsin suurta rauhaa ja onnellisuutta."
Kiitos kaikille vapaaehtoisille Espanjassa jotka tuotte koirat kentälle, lentokummeille erityisesti sillä ilman teitä koirat eivät pääsisi kotiin sekä Kodittomat Espanjan Koirat ry:n vapaaehtoisille lentokenttätiimiläisille!
- Kati -
Miksi koira hankitaan jos siitä luovutaan heti?
16.09.2012 - 09:36
Otsikko pätee universaalisti. Espanjassa, Ameriikassa, Suomessa - missä vaan - hyvinkin nuoria koiria päätyy kiertoon tai loptettavaksi mitä (mielestäni) typerimmistä syistä. Enkä nyt luonnollisestikaan tarkoita sitä että luopumisen taustalla on esim sairastuminen perheessä tai muuta. Puhun näistä "pitovaikeuksista". Selailin tässä aamulla suomalaista nettipalstaa jossa koiria kaupataan eteenpäin. Ei olisi pitänyt sillä tunnen jälleen raivoa ja pohjatonta surua näiden koirien vuoksi. Muutamia mielestäni ei tarpeeksi hyviä syitä, jolla tälläkin hetkellä koirille etsitään uusia koteja:
- aktiivien koira joutuu olemaan työpäivät yksin (8kk saksanpaimenkoira)
- koira karkailee koska sillä on tylsää (4v siperian husky)
- pitovaikeudet (alle 2v sekarotuinen)
- eroahdistus (1,5v sheltti)
- eroahdistus (1v sekarotuinen)
- ei opi kulkemaan hihnassa (1,5v sekarotuinen)
- ei opi kotikoiraksi (alle 1v sekarotuinen)
- ei annettu syytä, koira kehuttu maasta taivasiin, ilmoitettu että menee piikille jos ei kotia löydy (4v sekarotuinen)
- eroahdistus (9v sekarotuinen)
- ajanpuute (2v sekarotuinen)
- ei kunnioita lapsia (5v sekarotuinen)
Näitä ilmoituksia lukiessa herää kysymys että eikö ihmiset mieti yhtään kun he sen koiran hankkivat? Onko silloin kun keksitään että koira olisi ihana, kuva omassa päässä romanttinen illuusio jostain mikä ei todellakaan pidä paikkaansa? Koira ja koiran omistaminen nähdään ruusunpunaisena onnentilana, jossa Lassiemainen täydellinen koira lenkkeilee perheen kanssa kesäisellä niityllä kohti auringonlaskua. Näinkö se on? Ihmiset - olette väärässä!
Nuo yllämainitut syyt koirasta luopumiseen on kaikki sellaisia, jotka ovat hoidettavissa. Kyllä, vaivaahan ne vaatii, mutta miksi otetaan koira jos ei olla valmiita ongelmia kohtaamaan? Eroahdistus? Kyllä, tähän on koulutusmenetelmiä, DAP tuotteet saattavat auttaa, on lääkitystä. Ajanpuute? Pitkät työpäivät? Eikö näitä asioita mietitä ennen kuin se koira otetaan? Kyllä, se koira pitää viedä ulos useita kertoja päivässä eikä se ulkoilu tarkoita pikapissaa lähimmän kuusen juurella. Ja sen koiran kanssa pitää tehdä muutakin. Koirassa ei ole on/off nappulaa, vaan koira vaatii koko ajan hoitoa ja aikaa, ei vain viikonloppuisin kun oma aika riittää. Koira karkailee koska sillä on tylsää? Viekää se lenkille ja aktivoikaa koiraa! Ei opi kulkemaan remmissä? Ei opi kukaan koira, itsestään, vaan sitä pitää opettaa! Ei opi kotikoiraksi? Miten niin ei opi? Miksi hankitaan vahvasti metsästysviettinen koira jos sen elämäksi on sitten ajateltu oleilua sohvannurkassa ja korttelin ympäri kävelyä? Aktivoikaa sitä koiraa, viekää se juoksemaan! Pitovaikeudet? Mitä ne on? Ai, se koira pitääkin viedä ulos vaikka ulkona sataa vettä? Pitääkö sitä viedä lääkäriin, sehän on kallista? Pitääkö sille siis hankkia hoitaja jos pitääkin duunin jälkeen mennä vielä shoppamaan ja baariin, ja jatkoille? Eikä se voikkaan olla kotona yksin paria päivää? Pennusta kasvoikin iso? Ai, tarvitseeko nämä saksanpaimenkoirat oikeasti niin paljon liikuntaa? Se pissaa sisälle! Se haukkuu! Se repii verhot! Imuroida pitää joka päivä kun siitä lähtee karvaa! Se on remmiräyhä!
Yllätys yllätys, koira ei ikinä ole valmis pakkaus, ja kyllä, ne pissaa sisälle, haukkuu, vetää remmissä, karkaa, saattavat syödä sohvan. Jos omat eväät ei riitä siihen koulutukseen niin hyviä ammattilaisia koirankouluttajia löytyy kyllä. Kun koirasta luovutaan, onko todellakin tehty kaikki mahdollinen? Jos ei niin miksi ei? Ei ne koirat opi, jos ei opeteta, ja se koulutus on aikaa vievää, haastavaa ja väsyttävääkin välillä kun tuntuu ettei tästä mitään tule. Älkää antako periksi vaan hankkikaa apua.
Paljon koiria saa lähdöt myös kun perheeseen syntyy lapsia. Automaattisesti koira saa lähdöt, jo raskausaikana tai viimeistään vauvan synnyttyä. Miksi? Jep jep, hankalaahan se saattaa olla. Mutta monessa tapauksessa ei edes yritetä. Niissä missä yritetään niin huomataan että eihän tässä mitään ongelmaa ollutkaan - koira ei yritäkkään ottaa vauvaa hengiltä. Vauva-koiraperheen elämä tosin on haasteellista monellakin tapaa - jo siinä että se koira tarvitsee liikuntaa vauvan synnyttyäkin. Ei ole kivaa ei, pukea vauvaa vaunuihin kovalla pakkasella ja lähteä viemään koiraa lenkille. Vauvaa tai pientä lasta ei voi jättää kotiin yksin, ja aina ei ole toista aikuista paikalla. Käytännön hankalia asioita, jotka pitäisi jo harkita siinä vaiheessa kun nuoripari koiran ottaa tietäen, että joskus on lasten aika. Onko se koiralle oikein jos oma perhe hylkää sen siksi että perheeseen tulee ihmispentu? Julmaa.
Raha! Koiran hankitahinnalla ei ole mitään tekemistä sen todellisen rahamäärän kanssa mikä koiraan menee. Eikä se ruokakaan ole ainoa kulu. Tarvitaan muitakin tarvikkeita, vakuutuksia, maksetaan hoitajille. Jos koiralla ei ole vakuutusta tai sitä ei edes koiralle saa niin helposti huomaa että eläinlääkärissä ei ole halpaa käydä. Ja pitäähän sinne maksaa joka tapauksessa omavastuut ja perusrokotus ym kulut vaikka vakuutus olisikin. Koiria, nuoria, lopetaan koska ei ole varaa maksaa eläinlääkärille. Ei tajuta, että jos se koira vaikka teloo itsensä kunnolla ja vaatii leikkaushoitoa, niin siitä ei satasella selvitä. Ei aina tonnilla kahdellakaan. Koira lopetetaan? Ottakaa lainaa! Kirpaiseehan se, ison laskun maksaminen mutta sen laskun saaminen on aina olemassa kun se koira perheessä on. Ei koiraa nyt vaan voi ottaa hengiltä siksi että se loukkaantui, olisi hoidettavissa mutta sitten jäisi perheen suunniteltu etelän matka väliin koska lasku on niin iso!
Koiria lopetetaan Suomessakin "pitovaikeuksien" vuoksi. Eroahdistus ja sisäsiisteyden puute ovat kuulemma aika yleisiä lopetussyitä. Facebookissa varsinkin kiertää paljon ilmoituksia jossa etsitään koirille uusia koteja mainiten että "jos ei kotia löydy ensi torstaihin mennessä, koira lopetetaan". Oksettavaa suorastaan. Jo siksikin että se vastuu mikä omistajalla koirastaan on sysätään muille - "jos et anna tälle kotia niin lopetan sen". Joku säälistä saattaa ottaakkin, harkitsematta asiaa enempää. Väärä peruste hankkia koira, todellakin.
Jos sinulla, hyvä ihminen, ei ole kykyä ottaa vastuuta koirasta, älä hanki koiraa. Vastuusi tulee kantaa noin seuraavat 15 vuotta, tai miten kauan koirasi saa elää. Vastuu on sinun - koulutuksesta, eläinlääkärilaskuista, opetuksesta, koiran liikunnasta, aktivoinnista, kaikesta. Koirasi rakastaa sinua täydestä sydämestään, luottaa sinuun. Sinä olet koirallesi kaikki kaikessa. Et voi luopua koirasta siksi, että sinä et jaksa panostaa koulutukseen. Kuinka voi sellainen ihminen katsoa peiliin joka on katsonut koiraansa silmiin siinä eläinlääkärin pöydällä eutanasiaa odotellessa vain siksi että naapurit valitti kun koira haukkui yksin ja koira pissasi parketit pilalle?
- Kati -
Ylpeyttä!
05.09.2012 - 20:44
Ajattelin alustaa kirjoitustani hyvin henkilökohtaisesti kertomalla omasta perheestäni. Minulla on kaksi poikaa, Joonas pian 12v ja Joel pian 10v. Elin lasteni kanssa kolmistaan useita vuosia, kunnes tapasin Markuksen kolmisen vuotta sitten. Lasteni isällä on lapsia uudesta liitosta ja he asuvat meitä lähellä, ja lapset tapaavat isäänsä useasti joka viikko.Olemme hyvin paljon ns laajennettu perhe. Kaikille osapuolille tässä yhteisössä on tärkeintä lasten hyvinvointi, oli ne omia tai ei. Lapseni ja minä vierailemme poikien isän luona Pohoojanmaalla usein ja se ex-anoppila on minullekkin rauhan tyyssija. Minun äitini käy sienessä ex-mieheni puolison kanssa. Haluamme olla oma erikoinen perhe. Perhe voi olla perhe ilman verisiteitä. Vanhin poikani Joonas on erityislapsi. Hänellä on ADHD ja touretten sydrooma. Lieviä kumpikin, mutta läsnä, joka päivä, kotona ja arjessa. Jokaisessa kodissa. Ongelmista huolimatta Joonaksella on suuri vahvuus - empaattisuus.
Alustukseni johtaa todellakin johonkin 
. Poikani Joonas sanoi minulle tänään että "äiti, minä haluan olla isona juuri kuin sinä". Kommentti yllätti, koska kaiken kiireen lomassa en usko juurikaan aina, että kukaan haluaisi olla kuten minä - ihminen joka kokee että ei ikinä riitä mihinkään ja haluaisi olla enemmän. Kysyin että mitä tarkoitat? Joonas sanoi, että hän haluaa autta näitä koiria Espanjassa ja hänestä on hienoa kertoa kavereille mistä meidän upeat koirat on ja että "äiti ja sen kaverit auttaa niitä". Joonas on käynyt tarhoilla Espanjassa ja pyysi että seuraavan kerran voisi tulla taas mukaan. Sopii, sanoin. Joonas on kirjoittanut koulunsa lehtiin juttuja koirista Espanjassa. Meidän koirien tarinoita ja miksi ne ovat meillä. Ja että nämä entiset katurakit, hylkiät ovat meidän perhettä. Joonas sanoi minulle että "äiti, minä haluan kanssa olla isona osa Espanjan Koiria ja etsiä koirille koteja".
Juttelin Miian kanssa äsken ja sanoin että meillä ei ole huolta, kun me jäämme eläkkeelle niin työllä on jatkaja - Joonas haluaa oppia ja jatkaa 
. Tunnen äärimmäistä ylpeyttä että olen kasvattanut pojastani ihmisen joka haluaa jatkaa jotain mitä Miia on aloittanut ja me muut rakentaneet myöhemmin. Ehkä hän vaihtaa vielä moneen kertaan asioita mitä haluaa tehdä kuten lapsena ja nuorena kuuluukin, mutta se ei vie pois sitä ylpeyden tunnetta että minä olen vaikuttanut tähän ihmiseen yhdessä muiden kanssa niin voimakkasti että hän näkee meidät esimerkkinä jota haluaa jatkaa. Mekin olemme omalla tavallamme perhe tässä yhdistyksessä. Perheillä on aina yhteinen intressi ja tällä perheellä se on se koirien auttaminen ja toistemme tukena seisominen. Emme mekään aina kaikesta ole samaa mieltä tai purematta niele kaikkia toistemme tekemisiä, emmekä aina muista huomioida toisiamme. Eikä tarvitsekkaan, sillä olemme myös omia ihmisiämme joilla kaikilla on omat tapamme. Kuten kaikissa perheissä. Mutta me myös tuemme toisiamme ja luotamme toistemme vahvuuksiin. Toinen osaa jotain paremmin, toinen tietää enemmän. Yksi ottaa lastia toiselta kun toinen sanoo että nyt on liikaa harteilla. Yksi on se kovaäänisempi, toinen puurtaa taustalla. 100% arvokkaita kaikki kuten missä tahansa perheessä.
Eräs entinen kolleegani sanoi kerran että hänestä on hienoa, kun joku osaa tehdä jotain hyvin ja taputtaa selkään itseään sen vuoksi. Koen että jokainen joka on vaikuttanut toiseen ihmiseen omalla esimerkillään niin että tämä toinen on päättänyt avata kotinsa ja sydämensä kodittomalle koiralle ansaitsee taputuksen selkään. Ja kiitoksen. Ja myös ne kaikki jotka jakavat tietoa eteenpäin - nykyisille ja tuleville sukupolville.
Joonas kylänraittipodencon kanssa Espanjassa.
Terveisin ylpeä äiti, Kati
Tuoreeltaan tästä vuodesta
01.09.2012 - 21:32
Haikeasti muistellen kirjoitin tuossa joku aika sitten viime vuoden Löytökoiralauantai tapahtumasta. Tänään päättyi vuoden odotus ja tämän vuoden tapahtuma oli jälleen menestys!
Oli hienoa että ständillämme vieraili niin paljon vanhoja tuttuja, kauttamme kotiutuneita koiria sekä koiran hankintaa miettiviä ihmisiä, jotka ovat seurailleet sivujamme ja halusivat tulla tapahtumaan tapaamaan meitä ja keskustelemaan adoptiosta. Meillä oli ständillämme mukana Suomessa olevia koiria jotka etsivät koteja. Atlas, Pucka ja Katy edustivat hienosti - kuten muutkin mukana olleet koirat; Gaby, Hoksu, Juan ja Tom. Ja tietenkin myös vapaaehtoisena mukana olleet ihmiset! Ständillämme veraili paljon vieraita, moikkaamassa ja ottamassa kotiin viemiseksi infomateriaaliamme.
Loistava päivä! Sade ei haitannut ollenkaan vaikka sen johdosta kulkue siirtyikin pidettäväksi puiston sijaan kahvilassa. Kulkueen yhteydessä pidettävässä hartaudessa pyydettiin viime vuoden tapaan varjelusta koirien auttamiseksi työtä tekeville sekä pyydettiin yläkerran Herralta myös apua Espanjan maastopalotilanteeseen. Torstaiyönä alkaneet palot ovat levinneet lujaa vauhtia Aurinkorannikolla. Tuhannet ovat menettäneet kotinsa ja ihmisuhreilta ei olla vältytty. Eikä eläin. Alueella toimivista yksityisistä koiratarhoista on jouduttu päästämään koirat irti paloa pakoon. Valitettavasti kaikkiin eivät ehtineet paloa pakoon ja tarhoilla on menehtynyt koiria, ja kissoja. Yhdistyksemme puheenjohtaja Miia on osallistunut paikalla näiden irti laskettujen koirien kiinni ottamiseen sekä toimittanut lahjoitustarvikkeita tarhoille jotka palo on tuhonnut. Palo on viimeisimmän tiedon mukaan hallinnassa mutta tuhojen korjaaminen varmasti vie hyvin kauan. Alueita on palanut maantasalle Mijasin, Marbellan ja Coinin alueilla. Yläkerran Herran apua todellakin tarvitaan. Kiitoksia Alppilan Seurakunnalle että huomioitte tilanteen ja muistitte rukouksella uhreja. Ikävintä tässä on että paloa epäillään tahallaan sytytetyksi.
Avauspuheenvuorossa Hannele Luukkainen Hesy:n puheenjohtaja ja tapahtuman suojelija otti esille tärkeän asian. Rescuetoiminta tarvitse kattojärjestön joka ajaa sekä yhdistysten asiaa ja verkostoitumista sekä myös antaa tietoa koiria adoptoivista tahoista heille, jotka adoptiota miettivät. Avajaispuhe löytyy kokonaisuudessaan Facebookista. Täydellinen idea. Tämäkin toimiala tarvitsee verkostoitumista ja tiedon jakamista. Voimme kaikki oppia toisiltamme ja jakaa tieto-taitomme muiden yhdistysten kanssa. Myös koiran adoptiota miettivät yksityishenkilöt tarvitsevat tuekseen organisaation joka osaa neuvoa heitä puolueettomasti vastuullisista rescuejärjestöistä jotka toimivat lakeja noudattaen ja uusia - ja tietenkin aikaisemminkin adoptoineita - rescuekoiraperheitä tukien.
Mukana oli hieno määrä yhdistyksiä esittelemässä toimintaansa ja oli mukava nähdä että monella ständillä kävi kuhina ihmisten keskustellessa yhdistysten edustajien kanssa. Toivottavasti moni ständeillä vieraillut koki saaneensa tapahtumasta tietoa ja hyödyllistä informaatiota kodittomien koirien tilanteesta maailmalla ja tavoista auttaa. Tapahtuman äiti Nina Patanen on luonut mahtavan konseptin joka tänä vuonna ylti valtamediaan saakka. Paikalla oli YLE:n uutistoimitus ja tänään uutisissa on kerrottu tapahtumasta. Myös ruotsinkielellä! Tapahtuma järjestettiin vasta toista kertaa ja tänä vuonna myös Oulussa joka sekin on ollut onnistunut, upea tapahtuma.
Kiitos Nina Patanen ja Cori, Alppilan Kirkko, Hannele Luukkainen, mukana olleet yhdistykset, Kana, vieraat, yhdistyksemme mukana olleet vapaaehtoiset, lahjoitusten antajat, tapahtumassa vierailleet koirat, YLE ja muu tapahtumaa raportoinut media. Nähdään taas ensi vuonna!
Facebook sivuilamme on kuva-albumi tapahtumasta. Alla kuitenkin vielä kuva oman ständimme vahvistuksia.
Kati
Uutta ilmettä ja auttamisen halua
24.08.2012 - 19:27
Olemme saaneet nettisivumme uudistettua ja ihan hirveän tyytyväisiä olemme! Sivut toteutti Etappi Mediapaja Tampereelta ystäväni Josen johdolla ja taitavan tiimin toteuttamana. Tyylikäs lopputulos ja helppo päivittää. Selailen sivuja lakkaamatta ja tunnen suurta ylpeyttä lopputuloksesta. Ihanat.
Löytökoiralauantai tapahtuma on tulollaan viikon päästä ja halusimme tehdä sinne pienet esiteet yhdistyksestä. Otin yhteyttä Painotalo Painavaan josta olen tilannut leipätöiden puolesta printtimateriaalia muutama vuosi sitten. Palvelu ja jälki oli loistavaa silloin joten ajattelin että laitan sähköpostia ja kysäisen tarjousta. Vastaus sai kyyneleet silmiin. Muistivat minut ja kiittivät kun muistin heidät. Koirat on heilläkin lähellä sydäntä ja sanoivat että tekevät tarvitsemamme materiaalin ilmaiseksi koska haluavat tukea työtämme koirien hyväksi. No, kyyneltähän siinä taas pukkasi kun viestin sain. Äärimmäisen hienoa törmätä aina ihan sattumalta ihmisiin ja tahoihin jotka haluavat tukea ja auttaa.
Myös yksittäisten ihmisten apu ja kannustavat sanat, tykkäykset Facebookissa ja tuen tarjoaminen on sellaista jota ei voi korvata mitenkään. Ihmiset tarjoavat lahjoituksia, kysyvät miten voin auttaa, voinko tehdä jotain. En osaa sanoa, näkeekö jokainen palan omaa itseään tai maailman tuskaa siinä hyljätyssä koirassa sielä häkissä mikä avaa sydämen ja kyynelkanavat.
Kodittomat Espanjan Koirat ry on käynyt läpi valtavaa kriisiä tämän vuoden huhtikuusta lähtien. Tai silloin tilanne alkoi purkautumaan. Yhdistyksen sisällä paljastui epäilyjä varojen väärinkäytöstä. Yhdistyksen hallitus tutki, teki johtopäätökset ja toimi erottamalla silloisen puheenjohtajan, ja teki rikosilmoituksen. Menetti osan uskottavuuttaan, luotettavuutta ja sai osakseen kritiikkiä, aiheellista. Mutta myös aiheetonta, huhupuheisiin perustuvaa spekulointia. Monta tukijaa päätti että jatkossa tuki osoitetaan muualle. Täysin ymmärrettävää. Koko yhdistyksen toiminnan jatkuminen oli katkolla ja mietinnän alla että onko nyt parasta laittaa pillit pussiin. Helpompaahan se olisi ollut. Mutta sitten, en muista kuka, kaiken sen kaaoksen keskellä, sanoi että "hei, ne koirat kenen vuoksi tämä yhdistys on perustettu, miten niille käy". Ei, koskaan ei ikinä vakavasti mietitty sitä että toiminta päättyisi vaikka ajatus varmasti takaraivossa kasvoi. Lopettamisen sijaan kaikki nykyisen hallituksen jäsenet useiden tukijoiden eteenpäin potkimana ymmärsi että vaikka epäilyt varojen väärinkäytöksistä ovat vakavia niin ne seuraamukset ja vastuu kannettaan mutta ei näiden koirien kustannuksella mitä yhdistyksen lopettamisesta seuraisi. Yhdistyksen aloitettua vuonna 2006 yli 2000 koiraa on löytänyt kodin ja useita muita yksilöitä ja tahoja on tuettu. Ihmiset tekevät virheitä monistakin syistä, tahallaan, vahingossa, tietämättömyytään. Mutta näitä koiria tarhoilla, hylättyinä, pahoinpideltyinä ei voi jättää ilman apuamme siksi että virheitä on tehty. Mitä se auttaisi että Kodittomat Espanjan Koirat ry olisi lopettanut toimintansa? Ketä se hyödyttäisi? Kuka siitä tulisi iloiseksi? Ja jos joku asiasta iloitsisi niin ei ainakaan ne koirat jotka ilman apuamme jäisivät. Apua tarjoavia on muitakin mutta siinä Espanjan tilanteessa voidaan varsinkin Malagan tarhan kohdalla katsoa yhdistyksen avun oleen merkittävä. Ja väliäkö sillä, auttaako yhtä vai tuhatta, arvokkaita kaikki! Joten päätimme että uudistamme toimintaa, itseämme, ilmettämme ja jatkamme. Tutkinta rikosilmoitukseen liittyen on edelleen kesken. Poliisien resurssit ovat kovilla ja tutkinnan valmistumiseen menee varmasti aikaa. Itselläni se ei enää ole enää edes päällimmäisenä mielessä sillä tiedämme että asiat etenee omaa vauhtiaan. Se kiukku ja pettymys siitä että tähä on jouduttu, ja asian johdosta alkaneet hyvinkin aiheettomat ja totuudesta täysin poikkeavat satuttavat tarinat ja niistä aiheutunut turhautuneisuus on vaihtunut eteenpäin katsomiseen ja yhdistyksen tulevaisuuden suunnittelemiseen minkä keskipiste ja focus on koirat. Äärettömän suurta voimaa antaa ne ihmiset ja tahot jotka ovat seisoneet yhdistyksen takana ja ne uudet ketkä ovat kaikesta huolimatta tulleet uusina mukana toimintaan - on nähty sen yli että nämä tutkinnan alla olevat asiat eivät ole nykyisen hallituksen tekosia ja vaikka jokainen varmasti tekee virheitä niin tämä tilanne ei ole ollut tämän yhdistyksen tarkoitus ikinä. Koirien auttaminen on kuitenkin se tärkein asia ja se asia ei saa jäädä kaiken jalkoihin. Haluamme katsoa eteenpäin tulevaisuuteen sekä halumme panostaa avoimuuteen ja tahtotilamme on kantaa vastuumme yhdessä yhdistyksenä kaikesta. Oma tahtotilamme on keskittyä olennaiseen eli etsimään koirille koteja ja tukemaan kotiutuneita koiria perheineen.
Kiitos kaikille tuestanne yhdistystämme ja erityisesti rakkaudestanne ja auttamishalustanne koiria kohtaan!
Kati
Ajatuksissa viime vuoteen, odottaessa lauantaita 1.9.2012
11.08.2012 - 15:38
Vuosi on vierähtänyt ja kohta koittaa 1.9; lauantai jolloin vuorossa on jälleen Löytökoiralauantai! Huippujuttu joka sai alkunsa ajatuksena ja realisoitui niin että tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran vuosi sitten elokuussa, Alppilan Kirkolla. Tänä vuonna tapahtuma järjestetään saman aikaisesti myös Oulussa. Ehkä ensi vuonna mukaan on liittynyt jo muitakin kaupunkeja.
Tapahtuman äiti ja perustaja on Nina Patanen joka alkoi kovasti miettimään että vaikka koiratapahtumia on monia, rescueyhdistyksilläkin omiaan ja järjestöt läsnä eri messuilla, niin joukosta puuttuu kuitenkin tapahtuma joka keskittyy täysin kodittomien eläinten auttamiseen ja yhdistysten esittelyyn. Facebook chatissa vietettiin tunti jos toinenkin ennen kuin kokoonnuttiin ensimmäistä kertaa hämyiseen baariin Kurvissa. Nina oli jo ennen ensimmäistä tapaamistamme saanut järjestettyä paikaksi Alppilan Kirkon ja mukaan Kallion seurakunnan pastori Päivi Hakkari-Ohmeron. Siitä se ajatus sitten lähti!
Parempaa säätä ei olisi voinut toivoa, kuin mikä viime vuoden tapahtumassa oli. Alkavan syksyn koleus väistyi hellepäivän tieltä, hiki virtasi ainakin itselläni kun yritin pysyä nakkikisaan osallistuvien koirien vauhdissa mukana tekemällä ratoja. Hauskaa oli, ihmisiä ja koiria virtasi paikalle, musiikki soi, ruoka oli hyvää. Paikalla oli useita eri yhdistyksiä esittelemässä toimintaansa, Kana joka toimi juontajana haastatteli rescuekoirien omistajia, teatteri esiintyi.
Ninan avajaispuhe kertoi mm siitä, miksi olemme tapahtuman halunneet järjestää. Meidän mielestämme jokainen koira on yhtä tärkeä, riippumatta siitä onko koira syntynyt muotovaliopentueeseen tai potkittavaksi katukoiraksi Romaniaan. Halusimme myös näyttää ihmisille että vaikka joissain julkaisuissa on väitetty että rescuekoirat ovat teinityttöjen villitys ja koirat luonnehäiriintyneitä ja sairaita, asia ei todellisuudessa ole näin. Sen varmasti jokainen paikalle saapunut pystyi itsekin toteamaan; koirien omistajat olivat kaikista ikäluokista - lapsiperheitä, nuoria, eläkeläispariskuntia. Koiria oli mukana kaikkia kokoja ja karvalaatuja; joista kaikista huokui hyvinvointi, onnellisuus ja kiitollisuus uudesta elämästä.
Mukana oli myös yhdistyksiä jotka halusivat kiinnittää huomiota myös muihin tärkeisiin asioihin kuten pentutehtailun vastustamiseen sekä eläinsuojeluun yleisesti. Koirille koteja etsiviä yhdistyksiä oli mukana ainakin Romaniasta, Virosta, Venäjältä ja Espanjasta. Tai siis suomalaisiahan nämä yhdistykset ovat mutta näistä maista tuovat koiria.
Tapahtuma päättyi vielä kulkueeseen jossa kävelimme koirinemme puistoon jossa pastori Päivi luki rukouksen ja pyysi varjelusta kodittomien koirien hyväksi työtä tekeville. Aurinko lämmitti ihoa ja Päivin pyyntö yläkertaan sielua. Kirkko jonka monet meistä näkee melko kaukaisena instituutiona ja ei ollenkaan osana joka päiväistä elämää tuli tapahtumassa hyvin lähelle, osaksi meille tärkeää asiaa.
Rescuetyö tarvitsee ihmisiä kuten Nina Patanen ja tahoja kuten Alppilan Seurakunta. Hädässä elävät koirat tarvitsevat näitä tapahtumia jossa tietoisuutta koirien tilanteesta voidaan levittää. Suosittelen kaikkia jotka ovat kiinnostuneita rescuekoirista ja toiminnasta koirien auttamiseksi tulemaan paikalle. Lukuisa määrä yhdistyksiä on paikalla taas, kertomassa toiminnastaan. Paikka on myös loistava keskustella koiran adoptoineiden kanssa sekä tavata näitä kotiutuneita koiria. Espanjan Koirat ovat mukana myös, informatiivisellä pisteellä mikä löytyy tänä vuonna sisätiloista. Tänä vuonna myös koirat saavat tulla kirkkoon sisälle.
Tervetuloa kaikki Alppilan Kirkolle Helsinkiin tai Lammassaareen Ouluun! Tapahtuma järjestetään kummassakin kaupungissa lauantaina 1.9 klo 1200-1600.
Vanhat siirretyt kirjoitukset
Tähän on kopiotu vanhat kirjoitukset edelliseltä Blogin tarjoajalta. Uusimmasta vanhimpaan.
Dear Alan and Jane
29.09.2012 - 17:56
Today the blog entry is a bit different. In English for one, and it is more like an open letter, rather than typical blog entry. This is a letter to Alan and Jane Brian.
Dear Alan and Jane,
my heart has broken many times lately when reading about the harm that has come to your way too often this late summer.
You maybe never even in your wildest dreams guessed how the life would be after you decided to leave the good old England behind and move to Andalucia. I remember while sitting on patio with my family last year, in late June, listening about your plan after you founded a perfect piece of land, with lovely olive tree garden. Was it so that the place was holy, somebody had seen Virgin Mary near the trees? The place would have been a great location and marvellous surroundings for the camp site you wanted to establish there. Just perfect.
I can not even imagine, the sight of a hanged dog you found, from your own backyard. After that your plans and life changed. No camp site, but a refuge for the dogs. Pepis Dog Refuge. You chose to something that most of the people think is mad. You chose to live a life that consumes so much. You were brave, and you are brave that you are still there, fighting for these dogs and helping them. All the odds are against you, byt you just keep going. No easy day, hard work, more dogs coming in than space, always a struggle to find a way to raise money to look after the shelter.
These awful events you have faces recently, they are enough to break most of people. Losing your grandson..... I don't know how you fight through that, how you tell your heart that someday it is not going to hurt so much. Alan, you have been ill. I am pretty sure, that while you were at the hospital, your first concern was not you and your health but Jane and the dogs? How they are, is everything ok at the refuge? Enough money to get food for the dogs? And how is your beloved beautiful wife coping without you? I am right, si?
Then these hijos de putas enter at the shelter, just to harm these dogs you have fought so hard to save. What kind of person poisons the dogs who are in a shelter, trying to find a chance to a better life after been neglected, abused and left by their owners? If the way how dogs are treated in Spain isn't sick enough, this sure wins the first price in the competition of twisted human mind.
I hope that the fundraising event we just put up in Facebook raises some money for and you can built the fence you need to keep unwanted people out from the area. And dogs safe. Or to help you with the vet bills, I'm sure you have more than enough of these trying to treat the dogs who ate the poison.
I am pretty sure, the land is holy. Not sure about the Virgin Mary, but for sure there are two Angels living at Pepis. Guardian Angels for these dogs who had no hope. You are my heroes. What you do inspires people. You, and others like you show the world what is really important - and it is not the new car, big house, fat pay check. It is caring, compassion, unselfiness, helping the ones in need.
I would carry some of your heavy load if I could. I wish you strenght and happiness. God bless you.
Kati
Ps. Might drive up there in November with Miia, I am coming to Spain for few days. I will let you know how the plan works out. Few photos from my last visit below.
1 kommentti
Miten ne koirat tulee Suomeen? Mitä lentokummi tekee?
21.09.2012 - 18:47
Kysymyksiä mitä monesti kysytään meiltä, ja myös mitä siihen maahantuloon vaaditaan. Koiran saaminen Suomeen Espanjasta on välillä hyvinkin monimutkainen prosessi, ja byrokraattinen. Avainasemassa koirien pääsemisessä kotiin on vapaaehtoisena toimivat lentokummit.
Kun koiralle on löytynyt oma koti, alkaa matkan valmistelu. Koirat matkustavat ns matkatavarana Suomeen. Rahtinakin toki voisivat tulla mutta kustannukset saattavat nousta jopa kymmenkertaiseksi - joten paras tapa on tulla lentokummin kanssa "matkatavarana". Koira boxeineen on erikoismatkatavara eikä näin ollen vaikuta muuhun tavaramäärään jonka matkustaja saa tuoda lennolla. Lentomatkaa varten tarvitaan siis joku, joka muutenkin on lentämässä Malagasta Helsinkiin ja on halukas tuomaan koiria mukanaan. Yhdistys varaa vapaaehtoisille kummeille koirapaikat lennolta ja luonnollisesti maksaa ne - joko ennakkoon varausvaiheessa tai kentällä. Lentokummi tapaa koirat yleensä lähtöselvitysjonossa Malagan kentällä ja kirjaa lähtöselvityksessä koirat koneeseen. Lähtöselvityksen jälkeen koirat viedään erilliseen turvatarkastukseen jossa koirien boxit läpivalaistaan, koirat laitetaan boxeihin ja he siirtyvät turva-alueelle. Koiria tuovat vapaaehtoiset ovat mukana koko prosessin ajan joten lentokummilta ei vaadita tässä vaiheessa mitään. Koirat saavat kevyet rauhoittavat lääkkeet kentällä että matka sujuu ilman pelkoa.
Lentokummin tehtävä on kuljettaa koirien paperit käsimatkatavaroissaan. Koirilla on aina mukana lemmikkieläinpassi josta näkyy annetut rokotukset, mikrosirunnumero ja muut tehdyt toimenpiteet. Tämän lisäksi mukana on TRACES dokumentit. Evira velvoittaa että Suomeen tulevat rescuekoirat merkataan Eviran rekisteriin ja niistä tehdään ns TRACES ilmoitus. Ilmoituksen tekoa varten koira on tavannut Espanjassa virkaeläinlääkärin joka tarkastaa koiran, maahantuloon tarvittavat rokotukset ja tekee ilmoituksen ja printtaa ulos paperit jotka kulkevat koiran mukana Suomeen. Lisäksi yhdistys tekee myös ennakkoilmoituksen Eviraan kertoen koirien tiedot ketkä ovat Suomeen tulossa, mistä ne ovat tulossa ja minne menossa (uuden omistajan tiedot). Yhdistyksiltä vaaditaan tätä varten että ne ovat rekisteröityneitä Eviraan eläinten tuojiksi. Lentokummina toimivan on hyvä varmistaa että yhdistys kenelle kummina toimii on nähtävillä (esim nettisivuilla) tarvittava rekisteröitymisnumero ja että lentokummi saa mukaansa tarvittavat dokumentit. Ilman näitä toimenpiteitä ja maahantuontiin vaadittavia terveysmääräyksiä rescuekoiran maahantuonti on laiton. Myös lentokummilla on vastuu sillä hän tuo koiran maahan. Tullilla ja Eviralla on oikeus tarkastaa maahantuontipaperit koiran saapuessa Suomeen ja jos määräyksiä ei ole noudatettu on koiralla edessään palautus lähtömaahan, karanteeni tai lopetus. Koira ei siis voi lentää Suomeen niin että se on lemmikkieläin jos välittävänä tahona on yhdistys ja koiran tuo Suomeen lentokummi. Jos kyseessä on rescuekoira jolle yhdistys tai mikä tahansa taho on etsinyt kodin niin koira täytyy olla merkattu TRACES järjestelmään ja lentokummilla tulee olla mukana tarvittavat dokumentit. Varmista siis jos harkitset että toimit lentokummina että yhdistys kenen hyväksi koiran tuot on Suomen Eviraan rekisteröitynyt yhdistys ja koiran mukana matkustaa myös tarvittavat dokumentit. Eviralla on oma sivu josta voi lukea asiasta lisää. Jos lentokummi ei ole varma että kuuluuko yhdistys jonka lentokummina toimii Tracesiin tai rekisteröintinumeroita ei ole nähtävillä, Eviraan kannattaa olla yhteydessä ja tarkastaa asia.
Suomessa, koneen laskeuduttua, koirien häkit saapuvat turvaovien taakse jotka löytyvät matkatavarahihnojen vasemmalta puolelta, nurkasta. Ovien avaamisesta voi käydä kysymässä palvelutiskeiltä. Ovet avataan kun koirat ovat saapuneet. Yleensä yhdistyksen edustajat yrittävät päästä auttamaan jo matkatavarahalliin kummeja koirien kanssa. Lentokummin tehtävänä on kuljettaa koirat tullialueen läpi (ota kärryjä...) tuloaulaan. Sielä onkin vastassa uudet omistajat yhdistyksen edustajan kanssa. Koirat on kotona.
Juuri Suomeen saapuneita.
Toimin itse lentokenttätiimissämme ja olen vastaanottamassa koiria kentällä yhdistyksen edustajana. Toimin myös lentokenttätiimimme vastaavana eli varaan koirille lentopaikkoja ja pidän huolen että kentällä on yhdistyksen puolesta joku tiimistämme vastaanottamassa koiria. Olen todella etuoikeutettu että saan olla mukana siinä hetkessä, kun koira kohtaa perheensä. Joka kerta, kun olen tullut keikalta kotiin, joskus aamuyöstä, tunnen käsittämätöntä rauhaa siitä että olen saanut olla mukana niin tärkeässä hetkessä. Ilman kyyneliä olen tuskin ikinä selvinnyt. Välillä olen jakanut uusien omistajien kanssa mitä henkilökohtaisempia tarinoita siitä, miksi olemme kentällä odottamassa koiria. Usein itkee myös lentokummit liikutuksesta, ja tietävät, että he ovat olleet tärkeä linkki siinä että se entinen hyljätty koira on nyt kotona. Lentokumminamme toiminut Piritta kirjoitti blogissaan omasta kokemuksestaan.
Pitkään lentokenttätiimissä toiminut Johanna kertoi eräästä, mieleenpainuneesta keikasta näin: "Mieleenpainuvin keikka oli eräänä Jouluaattoa edeltävänä yönä. Olin erittäin väsynyt kentälle mennessäni ja satoi räntää. Kotiin tuli pikkuinen karvainen koira jota uusi perhe odotti. Kentällä itkettiin liikutuksen kyyneleet ja elämä hymyili tälle pikkuiselle. Kotiin palatessani sade oli muuttunut kauniiksi lumisateeksi. Tunsin suurta rauhaa ja onnellisuutta."
Kiitos kaikille vapaaehtoisille Espanjassa jotka tuotte koirat kentälle, lentokummeille erityisesti sillä ilman teitä koirat eivät pääsisi kotiin sekä Kodittomat Espanjan Koirat ry:n vapaaehtoisille lentokenttätiimiläisille!
- Kati -
Miksi koira hankitaan jos siitä luovutaan heti?
16.09.2012 - 09:36
Otsikko pätee universaalisti. Espanjassa, Ameriikassa, Suomessa - missä vaan - hyvinkin nuoria koiria päätyy kiertoon tai loptettavaksi mitä (mielestäni) typerimmistä syistä. Enkä nyt luonnollisestikaan tarkoita sitä että luopumisen taustalla on esim sairastuminen perheessä tai muuta. Puhun näistä "pitovaikeuksista". Selailin tässä aamulla suomalaista nettipalstaa jossa koiria kaupataan eteenpäin. Ei olisi pitänyt sillä tunnen jälleen raivoa ja pohjatonta surua näiden koirien vuoksi. Muutamia mielestäni ei tarpeeksi hyviä syitä, jolla tälläkin hetkellä koirille etsitään uusia koteja:
- aktiivien koira joutuu olemaan työpäivät yksin (8kk saksanpaimenkoira)
- koira karkailee koska sillä on tylsää (4v siperian husky)
- pitovaikeudet (alle 2v sekarotuinen)
- eroahdistus (1,5v sheltti)
- eroahdistus (1v sekarotuinen)
- ei opi kulkemaan hihnassa (1,5v sekarotuinen)
- ei opi kotikoiraksi (alle 1v sekarotuinen)
- ei annettu syytä, koira kehuttu maasta taivasiin, ilmoitettu että menee piikille jos ei kotia löydy (4v sekarotuinen)
- eroahdistus (9v sekarotuinen)
- ajanpuute (2v sekarotuinen)
- ei kunnioita lapsia (5v sekarotuinen)
Näitä ilmoituksia lukiessa herää kysymys että eikö ihmiset mieti yhtään kun he sen koiran hankkivat? Onko silloin kun keksitään että koira olisi ihana, kuva omassa päässä romanttinen illuusio jostain mikä ei todellakaan pidä paikkaansa? Koira ja koiran omistaminen nähdään ruusunpunaisena onnentilana, jossa Lassiemainen täydellinen koira lenkkeilee perheen kanssa kesäisellä niityllä kohti auringonlaskua. Näinkö se on? Ihmiset - olette väärässä!
Nuo yllämainitut syyt koirasta luopumiseen on kaikki sellaisia, jotka ovat hoidettavissa. Kyllä, vaivaahan ne vaatii, mutta miksi otetaan koira jos ei olla valmiita ongelmia kohtaamaan? Eroahdistus? Kyllä, tähän on koulutusmenetelmiä, DAP tuotteet saattavat auttaa, on lääkitystä. Ajanpuute? Pitkät työpäivät? Eikö näitä asioita mietitä ennen kuin se koira otetaan? Kyllä, se koira pitää viedä ulos useita kertoja päivässä eikä se ulkoilu tarkoita pikapissaa lähimmän kuusen juurella. Ja sen koiran kanssa pitää tehdä muutakin. Koirassa ei ole on/off nappulaa, vaan koira vaatii koko ajan hoitoa ja aikaa, ei vain viikonloppuisin kun oma aika riittää. Koira karkailee koska sillä on tylsää? Viekää se lenkille ja aktivoikaa koiraa! Ei opi kulkemaan remmissä? Ei opi kukaan koira, itsestään, vaan sitä pitää opettaa! Ei opi kotikoiraksi? Miten niin ei opi? Miksi hankitaan vahvasti metsästysviettinen koira jos sen elämäksi on sitten ajateltu oleilua sohvannurkassa ja korttelin ympäri kävelyä? Aktivoikaa sitä koiraa, viekää se juoksemaan! Pitovaikeudet? Mitä ne on? Ai, se koira pitääkin viedä ulos vaikka ulkona sataa vettä? Pitääkö sitä viedä lääkäriin, sehän on kallista? Pitääkö sille siis hankkia hoitaja jos pitääkin duunin jälkeen mennä vielä shoppamaan ja baariin, ja jatkoille? Eikä se voikkaan olla kotona yksin paria päivää? Pennusta kasvoikin iso? Ai, tarvitseeko nämä saksanpaimenkoirat oikeasti niin paljon liikuntaa? Se pissaa sisälle! Se haukkuu! Se repii verhot! Imuroida pitää joka päivä kun siitä lähtee karvaa! Se on remmiräyhä!
Yllätys yllätys, koira ei ikinä ole valmis pakkaus, ja kyllä, ne pissaa sisälle, haukkuu, vetää remmissä, karkaa, saattavat syödä sohvan. Jos omat eväät ei riitä siihen koulutukseen niin hyviä ammattilaisia koirankouluttajia löytyy kyllä. Kun koirasta luovutaan, onko todellakin tehty kaikki mahdollinen? Jos ei niin miksi ei? Ei ne koirat opi, jos ei opeteta, ja se koulutus on aikaa vievää, haastavaa ja väsyttävääkin välillä kun tuntuu ettei tästä mitään tule. Älkää antako periksi vaan hankkikaa apua.
Paljon koiria saa lähdöt myös kun perheeseen syntyy lapsia. Automaattisesti koira saa lähdöt, jo raskausaikana tai viimeistään vauvan synnyttyä. Miksi? Jep jep, hankalaahan se saattaa olla. Mutta monessa tapauksessa ei edes yritetä. Niissä missä yritetään niin huomataan että eihän tässä mitään ongelmaa ollutkaan - koira ei yritäkkään ottaa vauvaa hengiltä. Vauva-koiraperheen elämä tosin on haasteellista monellakin tapaa - jo siinä että se koira tarvitsee liikuntaa vauvan synnyttyäkin. Ei ole kivaa ei, pukea vauvaa vaunuihin kovalla pakkasella ja lähteä viemään koiraa lenkille. Vauvaa tai pientä lasta ei voi jättää kotiin yksin, ja aina ei ole toista aikuista paikalla. Käytännön hankalia asioita, jotka pitäisi jo harkita siinä vaiheessa kun nuoripari koiran ottaa tietäen, että joskus on lasten aika. Onko se koiralle oikein jos oma perhe hylkää sen siksi että perheeseen tulee ihmispentu? Julmaa.
Raha! Koiran hankitahinnalla ei ole mitään tekemistä sen todellisen rahamäärän kanssa mikä koiraan menee. Eikä se ruokakaan ole ainoa kulu. Tarvitaan muitakin tarvikkeita, vakuutuksia, maksetaan hoitajille. Jos koiralla ei ole vakuutusta tai sitä ei edes koiralle saa niin helposti huomaa että eläinlääkärissä ei ole halpaa käydä. Ja pitäähän sinne maksaa joka tapauksessa omavastuut ja perusrokotus ym kulut vaikka vakuutus olisikin. Koiria, nuoria, lopetaan koska ei ole varaa maksaa eläinlääkärille. Ei tajuta, että jos se koira vaikka teloo itsensä kunnolla ja vaatii leikkaushoitoa, niin siitä ei satasella selvitä. Ei aina tonnilla kahdellakaan. Koira lopetetaan? Ottakaa lainaa! Kirpaiseehan se, ison laskun maksaminen mutta sen laskun saaminen on aina olemassa kun se koira perheessä on. Ei koiraa nyt vaan voi ottaa hengiltä siksi että se loukkaantui, olisi hoidettavissa mutta sitten jäisi perheen suunniteltu etelän matka väliin koska lasku on niin iso!
Koiria lopetetaan Suomessakin "pitovaikeuksien" vuoksi. Eroahdistus ja sisäsiisteyden puute ovat kuulemma aika yleisiä lopetussyitä. Facebookissa varsinkin kiertää paljon ilmoituksia jossa etsitään koirille uusia koteja mainiten että "jos ei kotia löydy ensi torstaihin mennessä, koira lopetetaan". Oksettavaa suorastaan. Jo siksikin että se vastuu mikä omistajalla koirastaan on sysätään muille - "jos et anna tälle kotia niin lopetan sen". Joku säälistä saattaa ottaakkin, harkitsematta asiaa enempää. Väärä peruste hankkia koira, todellakin.
Jos sinulla, hyvä ihminen, ei ole kykyä ottaa vastuuta koirasta, älä hanki koiraa. Vastuusi tulee kantaa noin seuraavat 15 vuotta, tai miten kauan koirasi saa elää. Vastuu on sinun - koulutuksesta, eläinlääkärilaskuista, opetuksesta, koiran liikunnasta, aktivoinnista, kaikesta. Koirasi rakastaa sinua täydestä sydämestään, luottaa sinuun. Sinä olet koirallesi kaikki kaikessa. Et voi luopua koirasta siksi, että sinä et jaksa panostaa koulutukseen. Kuinka voi sellainen ihminen katsoa peiliin joka on katsonut koiraansa silmiin siinä eläinlääkärin pöydällä eutanasiaa odotellessa vain siksi että naapurit valitti kun koira haukkui yksin ja koira pissasi parketit pilalle?
- Kati -
Ylpeyttä!
05.09.2012 - 20:44
Ajattelin alustaa kirjoitustani hyvin henkilökohtaisesti kertomalla omasta perheestäni. Minulla on kaksi poikaa, Joonas pian 12v ja Joel pian 10v. Elin lasteni kanssa kolmistaan useita vuosia, kunnes tapasin Markuksen kolmisen vuotta sitten. Lasteni isällä on lapsia uudesta liitosta ja he asuvat meitä lähellä, ja lapset tapaavat isäänsä useasti joka viikko.Olemme hyvin paljon ns laajennettu perhe. Kaikille osapuolille tässä yhteisössä on tärkeintä lasten hyvinvointi, oli ne omia tai ei. Lapseni ja minä vierailemme poikien isän luona Pohoojanmaalla usein ja se ex-anoppila on minullekkin rauhan tyyssija. Minun äitini käy sienessä ex-mieheni puolison kanssa. Haluamme olla oma erikoinen perhe. Perhe voi olla perhe ilman verisiteitä. Vanhin poikani Joonas on erityislapsi. Hänellä on ADHD ja touretten sydrooma. Lieviä kumpikin, mutta läsnä, joka päivä, kotona ja arjessa. Jokaisessa kodissa. Ongelmista huolimatta Joonaksella on suuri vahvuus - empaattisuus.
Alustukseni johtaa todellakin johonkin . Poikani Joonas sanoi minulle tänään että "äiti, minä haluan olla isona juuri kuin sinä". Kommentti yllätti, koska kaiken kiireen lomassa en usko juurikaan aina, että kukaan haluaisi olla kuten minä - ihminen joka kokee että ei ikinä riitä mihinkään ja haluaisi olla enemmän. Kysyin että mitä tarkoitat? Joonas sanoi, että hän haluaa autta näitä koiria Espanjassa ja hänestä on hienoa kertoa kavereille mistä meidän upeat koirat on ja että "äiti ja sen kaverit auttaa niitä". Joonas on käynyt tarhoilla Espanjassa ja pyysi että seuraavan kerran voisi tulla taas mukaan. Sopii, sanoin. Joonas on kirjoittanut koulunsa lehtiin juttuja koirista Espanjassa. Meidän koirien tarinoita ja miksi ne ovat meillä. Ja että nämä entiset katurakit, hylkiät ovat meidän perhettä. Joonas sanoi minulle että "äiti, minä haluan kanssa olla isona osa Espanjan Koiria ja etsiä koirille koteja".
Juttelin Miian kanssa äsken ja sanoin että meillä ei ole huolta, kun me jäämme eläkkeelle niin työllä on jatkaja - Joonas haluaa oppia ja jatkaa . Tunnen äärimmäistä ylpeyttä että olen kasvattanut pojastani ihmisen joka haluaa jatkaa jotain mitä Miia on aloittanut ja me muut rakentaneet myöhemmin. Ehkä hän vaihtaa vielä moneen kertaan asioita mitä haluaa tehdä kuten lapsena ja nuorena kuuluukin, mutta se ei vie pois sitä ylpeyden tunnetta että minä olen vaikuttanut tähän ihmiseen yhdessä muiden kanssa niin voimakkasti että hän näkee meidät esimerkkinä jota haluaa jatkaa. Mekin olemme omalla tavallamme perhe tässä yhdistyksessä. Perheillä on aina yhteinen intressi ja tällä perheellä se on se koirien auttaminen ja toistemme tukena seisominen. Emme mekään aina kaikesta ole samaa mieltä tai purematta niele kaikkia toistemme tekemisiä, emmekä aina muista huomioida toisiamme. Eikä tarvitsekkaan, sillä olemme myös omia ihmisiämme joilla kaikilla on omat tapamme. Kuten kaikissa perheissä. Mutta me myös tuemme toisiamme ja luotamme toistemme vahvuuksiin. Toinen osaa jotain paremmin, toinen tietää enemmän. Yksi ottaa lastia toiselta kun toinen sanoo että nyt on liikaa harteilla. Yksi on se kovaäänisempi, toinen puurtaa taustalla. 100% arvokkaita kaikki kuten missä tahansa perheessä.
Eräs entinen kolleegani sanoi kerran että hänestä on hienoa, kun joku osaa tehdä jotain hyvin ja taputtaa selkään itseään sen vuoksi. Koen että jokainen joka on vaikuttanut toiseen ihmiseen omalla esimerkillään niin että tämä toinen on päättänyt avata kotinsa ja sydämensä kodittomalle koiralle ansaitsee taputuksen selkään. Ja kiitoksen. Ja myös ne kaikki jotka jakavat tietoa eteenpäin - nykyisille ja tuleville sukupolville.
Joonas kylänraittipodencon kanssa Espanjassa.
Terveisin ylpeä äiti, Kati
Tuoreeltaan tästä vuodesta
01.09.2012 - 21:32
Haikeasti muistellen kirjoitin tuossa joku aika sitten viime vuoden Löytökoiralauantai tapahtumasta. Tänään päättyi vuoden odotus ja tämän vuoden tapahtuma oli jälleen menestys!
Oli hienoa että ständillämme vieraili niin paljon vanhoja tuttuja, kauttamme kotiutuneita koiria sekä koiran hankintaa miettiviä ihmisiä, jotka ovat seurailleet sivujamme ja halusivat tulla tapahtumaan tapaamaan meitä ja keskustelemaan adoptiosta. Meillä oli ständillämme mukana Suomessa olevia koiria jotka etsivät koteja. Atlas, Pucka ja Katy edustivat hienosti - kuten muutkin mukana olleet koirat; Gaby, Hoksu, Juan ja Tom. Ja tietenkin myös vapaaehtoisena mukana olleet ihmiset! Ständillämme veraili paljon vieraita, moikkaamassa ja ottamassa kotiin viemiseksi infomateriaaliamme.
Loistava päivä! Sade ei haitannut ollenkaan vaikka sen johdosta kulkue siirtyikin pidettäväksi puiston sijaan kahvilassa. Kulkueen yhteydessä pidettävässä hartaudessa pyydettiin viime vuoden tapaan varjelusta koirien auttamiseksi työtä tekeville sekä pyydettiin yläkerran Herralta myös apua Espanjan maastopalotilanteeseen. Torstaiyönä alkaneet palot ovat levinneet lujaa vauhtia Aurinkorannikolla. Tuhannet ovat menettäneet kotinsa ja ihmisuhreilta ei olla vältytty. Eikä eläin. Alueella toimivista yksityisistä koiratarhoista on jouduttu päästämään koirat irti paloa pakoon. Valitettavasti kaikkiin eivät ehtineet paloa pakoon ja tarhoilla on menehtynyt koiria, ja kissoja. Yhdistyksemme puheenjohtaja Miia on osallistunut paikalla näiden irti laskettujen koirien kiinni ottamiseen sekä toimittanut lahjoitustarvikkeita tarhoille jotka palo on tuhonnut. Palo on viimeisimmän tiedon mukaan hallinnassa mutta tuhojen korjaaminen varmasti vie hyvin kauan. Alueita on palanut maantasalle Mijasin, Marbellan ja Coinin alueilla. Yläkerran Herran apua todellakin tarvitaan. Kiitoksia Alppilan Seurakunnalle että huomioitte tilanteen ja muistitte rukouksella uhreja. Ikävintä tässä on että paloa epäillään tahallaan sytytetyksi.
Avauspuheenvuorossa Hannele Luukkainen Hesy:n puheenjohtaja ja tapahtuman suojelija otti esille tärkeän asian. Rescuetoiminta tarvitse kattojärjestön joka ajaa sekä yhdistysten asiaa ja verkostoitumista sekä myös antaa tietoa koiria adoptoivista tahoista heille, jotka adoptiota miettivät. Avajaispuhe löytyy kokonaisuudessaan Facebookista. Täydellinen idea. Tämäkin toimiala tarvitsee verkostoitumista ja tiedon jakamista. Voimme kaikki oppia toisiltamme ja jakaa tieto-taitomme muiden yhdistysten kanssa. Myös koiran adoptiota miettivät yksityishenkilöt tarvitsevat tuekseen organisaation joka osaa neuvoa heitä puolueettomasti vastuullisista rescuejärjestöistä jotka toimivat lakeja noudattaen ja uusia - ja tietenkin aikaisemminkin adoptoineita - rescuekoiraperheitä tukien.
Mukana oli hieno määrä yhdistyksiä esittelemässä toimintaansa ja oli mukava nähdä että monella ständillä kävi kuhina ihmisten keskustellessa yhdistysten edustajien kanssa. Toivottavasti moni ständeillä vieraillut koki saaneensa tapahtumasta tietoa ja hyödyllistä informaatiota kodittomien koirien tilanteesta maailmalla ja tavoista auttaa. Tapahtuman äiti Nina Patanen on luonut mahtavan konseptin joka tänä vuonna ylti valtamediaan saakka. Paikalla oli YLE:n uutistoimitus ja tänään uutisissa on kerrottu tapahtumasta. Myös ruotsinkielellä! Tapahtuma järjestettiin vasta toista kertaa ja tänä vuonna myös Oulussa joka sekin on ollut onnistunut, upea tapahtuma.
Kiitos Nina Patanen ja Cori, Alppilan Kirkko, Hannele Luukkainen, mukana olleet yhdistykset, Kana, vieraat, yhdistyksemme mukana olleet vapaaehtoiset, lahjoitusten antajat, tapahtumassa vierailleet koirat, YLE ja muu tapahtumaa raportoinut media. Nähdään taas ensi vuonna!
Facebook sivuilamme on kuva-albumi tapahtumasta. Alla kuitenkin vielä kuva oman ständimme vahvistuksia.
Kati
Dear Alan and Jane
29.09.2012 - 17:56
Today the blog entry is a bit different. In English for one, and it is more like an open letter, rather than typical blog entry. This is a letter to Alan and Jane Brian.
Dear Alan and Jane,
my heart has broken many times lately when reading about the harm that has come to your way too often this late summer.
You maybe never even in your wildest dreams guessed how the life would be after you decided to leave the good old England behind and move to Andalucia. I remember while sitting on patio with my family last year, in late June, listening about your plan after you founded a perfect piece of land, with lovely olive tree garden. Was it so that the place was holy, somebody had seen Virgin Mary near the trees? The place would have been a great location and marvellous surroundings for the camp site you wanted to establish there. Just perfect.
I can not even imagine, the sight of a hanged dog you found, from your own backyard. After that your plans and life changed. No camp site, but a refuge for the dogs. Pepis Dog Refuge. You chose to something that most of the people think is mad. You chose to live a life that consumes so much. You were brave, and you are brave that you are still there, fighting for these dogs and helping them. All the odds are against you, byt you just keep going. No easy day, hard work, more dogs coming in than space, always a struggle to find a way to raise money to look after the shelter.
These awful events you have faces recently, they are enough to break most of people. Losing your grandson..... I don't know how you fight through that, how you tell your heart that someday it is not going to hurt so much. Alan, you have been ill. I am pretty sure, that while you were at the hospital, your first concern was not you and your health but Jane and the dogs? How they are, is everything ok at the refuge? Enough money to get food for the dogs? And how is your beloved beautiful wife coping without you? I am right, si?
Then these hijos de putas enter at the shelter, just to harm these dogs you have fought so hard to save. What kind of person poisons the dogs who are in a shelter, trying to find a chance to a better life after been neglected, abused and left by their owners? If the way how dogs are treated in Spain isn't sick enough, this sure wins the first price in the competition of twisted human mind.
I hope that the fundraising event we just put up in Facebook raises some money for and you can built the fence you need to keep unwanted people out from the area. And dogs safe. Or to help you with the vet bills, I'm sure you have more than enough of these trying to treat the dogs who ate the poison.
I am pretty sure, the land is holy. Not sure about the Virgin Mary, but for sure there are two Angels living at Pepis. Guardian Angels for these dogs who had no hope. You are my heroes. What you do inspires people. You, and others like you show the world what is really important - and it is not the new car, big house, fat pay check. It is caring, compassion, unselfiness, helping the ones in need.
I would carry some of your heavy load if I could. I wish you strenght and happiness. God bless you.
Kati
Ps. Might drive up there in November with Miia, I am coming to Spain for few days. I will let you know how the plan works out. Few photos from my last visit below.
Dear Alan and Jane,
my heart has broken many times lately when reading about the harm that has come to your way too often this late summer.
You maybe never even in your wildest dreams guessed how the life would be after you decided to leave the good old England behind and move to Andalucia. I remember while sitting on patio with my family last year, in late June, listening about your plan after you founded a perfect piece of land, with lovely olive tree garden. Was it so that the place was holy, somebody had seen Virgin Mary near the trees? The place would have been a great location and marvellous surroundings for the camp site you wanted to establish there. Just perfect.
I can not even imagine, the sight of a hanged dog you found, from your own backyard. After that your plans and life changed. No camp site, but a refuge for the dogs. Pepis Dog Refuge. You chose to something that most of the people think is mad. You chose to live a life that consumes so much. You were brave, and you are brave that you are still there, fighting for these dogs and helping them. All the odds are against you, byt you just keep going. No easy day, hard work, more dogs coming in than space, always a struggle to find a way to raise money to look after the shelter.
These awful events you have faces recently, they are enough to break most of people. Losing your grandson..... I don't know how you fight through that, how you tell your heart that someday it is not going to hurt so much. Alan, you have been ill. I am pretty sure, that while you were at the hospital, your first concern was not you and your health but Jane and the dogs? How they are, is everything ok at the refuge? Enough money to get food for the dogs? And how is your beloved beautiful wife coping without you? I am right, si?
Then these hijos de putas enter at the shelter, just to harm these dogs you have fought so hard to save. What kind of person poisons the dogs who are in a shelter, trying to find a chance to a better life after been neglected, abused and left by their owners? If the way how dogs are treated in Spain isn't sick enough, this sure wins the first price in the competition of twisted human mind.
I hope that the fundraising event we just put up in Facebook raises some money for and you can built the fence you need to keep unwanted people out from the area. And dogs safe. Or to help you with the vet bills, I'm sure you have more than enough of these trying to treat the dogs who ate the poison.
I am pretty sure, the land is holy. Not sure about the Virgin Mary, but for sure there are two Angels living at Pepis. Guardian Angels for these dogs who had no hope. You are my heroes. What you do inspires people. You, and others like you show the world what is really important - and it is not the new car, big house, fat pay check. It is caring, compassion, unselfiness, helping the ones in need.
I would carry some of your heavy load if I could. I wish you strenght and happiness. God bless you.
Kati
Ps. Might drive up there in November with Miia, I am coming to Spain for few days. I will let you know how the plan works out. Few photos from my last visit below.
1 kommentti
|
Miten ne koirat tulee Suomeen? Mitä lentokummi tekee?
21.09.2012 - 18:47
Kysymyksiä mitä monesti kysytään meiltä, ja myös mitä siihen maahantuloon vaaditaan. Koiran saaminen Suomeen Espanjasta on välillä hyvinkin monimutkainen prosessi, ja byrokraattinen. Avainasemassa koirien pääsemisessä kotiin on vapaaehtoisena toimivat lentokummit.
Kun koiralle on löytynyt oma koti, alkaa matkan valmistelu. Koirat matkustavat ns matkatavarana Suomeen. Rahtinakin toki voisivat tulla mutta kustannukset saattavat nousta jopa kymmenkertaiseksi - joten paras tapa on tulla lentokummin kanssa "matkatavarana". Koira boxeineen on erikoismatkatavara eikä näin ollen vaikuta muuhun tavaramäärään jonka matkustaja saa tuoda lennolla. Lentomatkaa varten tarvitaan siis joku, joka muutenkin on lentämässä Malagasta Helsinkiin ja on halukas tuomaan koiria mukanaan. Yhdistys varaa vapaaehtoisille kummeille koirapaikat lennolta ja luonnollisesti maksaa ne - joko ennakkoon varausvaiheessa tai kentällä. Lentokummi tapaa koirat yleensä lähtöselvitysjonossa Malagan kentällä ja kirjaa lähtöselvityksessä koirat koneeseen. Lähtöselvityksen jälkeen koirat viedään erilliseen turvatarkastukseen jossa koirien boxit läpivalaistaan, koirat laitetaan boxeihin ja he siirtyvät turva-alueelle. Koiria tuovat vapaaehtoiset ovat mukana koko prosessin ajan joten lentokummilta ei vaadita tässä vaiheessa mitään. Koirat saavat kevyet rauhoittavat lääkkeet kentällä että matka sujuu ilman pelkoa.
Lentokummin tehtävä on kuljettaa koirien paperit käsimatkatavaroissaan. Koirilla on aina mukana lemmikkieläinpassi josta näkyy annetut rokotukset, mikrosirunnumero ja muut tehdyt toimenpiteet. Tämän lisäksi mukana on TRACES dokumentit. Evira velvoittaa että Suomeen tulevat rescuekoirat merkataan Eviran rekisteriin ja niistä tehdään ns TRACES ilmoitus. Ilmoituksen tekoa varten koira on tavannut Espanjassa virkaeläinlääkärin joka tarkastaa koiran, maahantuloon tarvittavat rokotukset ja tekee ilmoituksen ja printtaa ulos paperit jotka kulkevat koiran mukana Suomeen. Lisäksi yhdistys tekee myös ennakkoilmoituksen Eviraan kertoen koirien tiedot ketkä ovat Suomeen tulossa, mistä ne ovat tulossa ja minne menossa (uuden omistajan tiedot). Yhdistyksiltä vaaditaan tätä varten että ne ovat rekisteröityneitä Eviraan eläinten tuojiksi. Lentokummina toimivan on hyvä varmistaa että yhdistys kenelle kummina toimii on nähtävillä (esim nettisivuilla) tarvittava rekisteröitymisnumero ja että lentokummi saa mukaansa tarvittavat dokumentit. Ilman näitä toimenpiteitä ja maahantuontiin vaadittavia terveysmääräyksiä rescuekoiran maahantuonti on laiton. Myös lentokummilla on vastuu sillä hän tuo koiran maahan. Tullilla ja Eviralla on oikeus tarkastaa maahantuontipaperit koiran saapuessa Suomeen ja jos määräyksiä ei ole noudatettu on koiralla edessään palautus lähtömaahan, karanteeni tai lopetus. Koira ei siis voi lentää Suomeen niin että se on lemmikkieläin jos välittävänä tahona on yhdistys ja koiran tuo Suomeen lentokummi. Jos kyseessä on rescuekoira jolle yhdistys tai mikä tahansa taho on etsinyt kodin niin koira täytyy olla merkattu TRACES järjestelmään ja lentokummilla tulee olla mukana tarvittavat dokumentit. Varmista siis jos harkitset että toimit lentokummina että yhdistys kenen hyväksi koiran tuot on Suomen Eviraan rekisteröitynyt yhdistys ja koiran mukana matkustaa myös tarvittavat dokumentit. Eviralla on oma sivu josta voi lukea asiasta lisää. Jos lentokummi ei ole varma että kuuluuko yhdistys jonka lentokummina toimii Tracesiin tai rekisteröintinumeroita ei ole nähtävillä, Eviraan kannattaa olla yhteydessä ja tarkastaa asia.
Suomessa, koneen laskeuduttua, koirien häkit saapuvat turvaovien taakse jotka löytyvät matkatavarahihnojen vasemmalta puolelta, nurkasta. Ovien avaamisesta voi käydä kysymässä palvelutiskeiltä. Ovet avataan kun koirat ovat saapuneet. Yleensä yhdistyksen edustajat yrittävät päästä auttamaan jo matkatavarahalliin kummeja koirien kanssa. Lentokummin tehtävänä on kuljettaa koirat tullialueen läpi (ota kärryjä...) tuloaulaan. Sielä onkin vastassa uudet omistajat yhdistyksen edustajan kanssa. Koirat on kotona.
Juuri Suomeen saapuneita.
Toimin itse lentokenttätiimissämme ja olen vastaanottamassa koiria kentällä yhdistyksen edustajana. Toimin myös lentokenttätiimimme vastaavana eli varaan koirille lentopaikkoja ja pidän huolen että kentällä on yhdistyksen puolesta joku tiimistämme vastaanottamassa koiria. Olen todella etuoikeutettu että saan olla mukana siinä hetkessä, kun koira kohtaa perheensä. Joka kerta, kun olen tullut keikalta kotiin, joskus aamuyöstä, tunnen käsittämätöntä rauhaa siitä että olen saanut olla mukana niin tärkeässä hetkessä. Ilman kyyneliä olen tuskin ikinä selvinnyt. Välillä olen jakanut uusien omistajien kanssa mitä henkilökohtaisempia tarinoita siitä, miksi olemme kentällä odottamassa koiria. Usein itkee myös lentokummit liikutuksesta, ja tietävät, että he ovat olleet tärkeä linkki siinä että se entinen hyljätty koira on nyt kotona. Lentokumminamme toiminut Piritta kirjoitti blogissaan omasta kokemuksestaan.
Pitkään lentokenttätiimissä toiminut Johanna kertoi eräästä, mieleenpainuneesta keikasta näin: "Mieleenpainuvin keikka oli eräänä Jouluaattoa edeltävänä yönä. Olin erittäin väsynyt kentälle mennessäni ja satoi räntää. Kotiin tuli pikkuinen karvainen koira jota uusi perhe odotti. Kentällä itkettiin liikutuksen kyyneleet ja elämä hymyili tälle pikkuiselle. Kotiin palatessani sade oli muuttunut kauniiksi lumisateeksi. Tunsin suurta rauhaa ja onnellisuutta."
Kiitos kaikille vapaaehtoisille Espanjassa jotka tuotte koirat kentälle, lentokummeille erityisesti sillä ilman teitä koirat eivät pääsisi kotiin sekä Kodittomat Espanjan Koirat ry:n vapaaehtoisille lentokenttätiimiläisille!
- Kati -
Kun koiralle on löytynyt oma koti, alkaa matkan valmistelu. Koirat matkustavat ns matkatavarana Suomeen. Rahtinakin toki voisivat tulla mutta kustannukset saattavat nousta jopa kymmenkertaiseksi - joten paras tapa on tulla lentokummin kanssa "matkatavarana". Koira boxeineen on erikoismatkatavara eikä näin ollen vaikuta muuhun tavaramäärään jonka matkustaja saa tuoda lennolla. Lentomatkaa varten tarvitaan siis joku, joka muutenkin on lentämässä Malagasta Helsinkiin ja on halukas tuomaan koiria mukanaan. Yhdistys varaa vapaaehtoisille kummeille koirapaikat lennolta ja luonnollisesti maksaa ne - joko ennakkoon varausvaiheessa tai kentällä. Lentokummi tapaa koirat yleensä lähtöselvitysjonossa Malagan kentällä ja kirjaa lähtöselvityksessä koirat koneeseen. Lähtöselvityksen jälkeen koirat viedään erilliseen turvatarkastukseen jossa koirien boxit läpivalaistaan, koirat laitetaan boxeihin ja he siirtyvät turva-alueelle. Koiria tuovat vapaaehtoiset ovat mukana koko prosessin ajan joten lentokummilta ei vaadita tässä vaiheessa mitään. Koirat saavat kevyet rauhoittavat lääkkeet kentällä että matka sujuu ilman pelkoa.
Lentokummin tehtävä on kuljettaa koirien paperit käsimatkatavaroissaan. Koirilla on aina mukana lemmikkieläinpassi josta näkyy annetut rokotukset, mikrosirunnumero ja muut tehdyt toimenpiteet. Tämän lisäksi mukana on TRACES dokumentit. Evira velvoittaa että Suomeen tulevat rescuekoirat merkataan Eviran rekisteriin ja niistä tehdään ns TRACES ilmoitus. Ilmoituksen tekoa varten koira on tavannut Espanjassa virkaeläinlääkärin joka tarkastaa koiran, maahantuloon tarvittavat rokotukset ja tekee ilmoituksen ja printtaa ulos paperit jotka kulkevat koiran mukana Suomeen. Lisäksi yhdistys tekee myös ennakkoilmoituksen Eviraan kertoen koirien tiedot ketkä ovat Suomeen tulossa, mistä ne ovat tulossa ja minne menossa (uuden omistajan tiedot). Yhdistyksiltä vaaditaan tätä varten että ne ovat rekisteröityneitä Eviraan eläinten tuojiksi. Lentokummina toimivan on hyvä varmistaa että yhdistys kenelle kummina toimii on nähtävillä (esim nettisivuilla) tarvittava rekisteröitymisnumero ja että lentokummi saa mukaansa tarvittavat dokumentit. Ilman näitä toimenpiteitä ja maahantuontiin vaadittavia terveysmääräyksiä rescuekoiran maahantuonti on laiton. Myös lentokummilla on vastuu sillä hän tuo koiran maahan. Tullilla ja Eviralla on oikeus tarkastaa maahantuontipaperit koiran saapuessa Suomeen ja jos määräyksiä ei ole noudatettu on koiralla edessään palautus lähtömaahan, karanteeni tai lopetus. Koira ei siis voi lentää Suomeen niin että se on lemmikkieläin jos välittävänä tahona on yhdistys ja koiran tuo Suomeen lentokummi. Jos kyseessä on rescuekoira jolle yhdistys tai mikä tahansa taho on etsinyt kodin niin koira täytyy olla merkattu TRACES järjestelmään ja lentokummilla tulee olla mukana tarvittavat dokumentit. Varmista siis jos harkitset että toimit lentokummina että yhdistys kenen hyväksi koiran tuot on Suomen Eviraan rekisteröitynyt yhdistys ja koiran mukana matkustaa myös tarvittavat dokumentit. Eviralla on oma sivu josta voi lukea asiasta lisää. Jos lentokummi ei ole varma että kuuluuko yhdistys jonka lentokummina toimii Tracesiin tai rekisteröintinumeroita ei ole nähtävillä, Eviraan kannattaa olla yhteydessä ja tarkastaa asia.
Suomessa, koneen laskeuduttua, koirien häkit saapuvat turvaovien taakse jotka löytyvät matkatavarahihnojen vasemmalta puolelta, nurkasta. Ovien avaamisesta voi käydä kysymässä palvelutiskeiltä. Ovet avataan kun koirat ovat saapuneet. Yleensä yhdistyksen edustajat yrittävät päästä auttamaan jo matkatavarahalliin kummeja koirien kanssa. Lentokummin tehtävänä on kuljettaa koirat tullialueen läpi (ota kärryjä...) tuloaulaan. Sielä onkin vastassa uudet omistajat yhdistyksen edustajan kanssa. Koirat on kotona.
Juuri Suomeen saapuneita.Toimin itse lentokenttätiimissämme ja olen vastaanottamassa koiria kentällä yhdistyksen edustajana. Toimin myös lentokenttätiimimme vastaavana eli varaan koirille lentopaikkoja ja pidän huolen että kentällä on yhdistyksen puolesta joku tiimistämme vastaanottamassa koiria. Olen todella etuoikeutettu että saan olla mukana siinä hetkessä, kun koira kohtaa perheensä. Joka kerta, kun olen tullut keikalta kotiin, joskus aamuyöstä, tunnen käsittämätöntä rauhaa siitä että olen saanut olla mukana niin tärkeässä hetkessä. Ilman kyyneliä olen tuskin ikinä selvinnyt. Välillä olen jakanut uusien omistajien kanssa mitä henkilökohtaisempia tarinoita siitä, miksi olemme kentällä odottamassa koiria. Usein itkee myös lentokummit liikutuksesta, ja tietävät, että he ovat olleet tärkeä linkki siinä että se entinen hyljätty koira on nyt kotona. Lentokumminamme toiminut Piritta kirjoitti blogissaan omasta kokemuksestaan.
Pitkään lentokenttätiimissä toiminut Johanna kertoi eräästä, mieleenpainuneesta keikasta näin: "Mieleenpainuvin keikka oli eräänä Jouluaattoa edeltävänä yönä. Olin erittäin väsynyt kentälle mennessäni ja satoi räntää. Kotiin tuli pikkuinen karvainen koira jota uusi perhe odotti. Kentällä itkettiin liikutuksen kyyneleet ja elämä hymyili tälle pikkuiselle. Kotiin palatessani sade oli muuttunut kauniiksi lumisateeksi. Tunsin suurta rauhaa ja onnellisuutta."
Kiitos kaikille vapaaehtoisille Espanjassa jotka tuotte koirat kentälle, lentokummeille erityisesti sillä ilman teitä koirat eivät pääsisi kotiin sekä Kodittomat Espanjan Koirat ry:n vapaaehtoisille lentokenttätiimiläisille!
- Kati -
Miksi koira hankitaan jos siitä luovutaan heti?
16.09.2012 - 09:36
Otsikko pätee universaalisti. Espanjassa, Ameriikassa, Suomessa - missä vaan - hyvinkin nuoria koiria päätyy kiertoon tai loptettavaksi mitä (mielestäni) typerimmistä syistä. Enkä nyt luonnollisestikaan tarkoita sitä että luopumisen taustalla on esim sairastuminen perheessä tai muuta. Puhun näistä "pitovaikeuksista". Selailin tässä aamulla suomalaista nettipalstaa jossa koiria kaupataan eteenpäin. Ei olisi pitänyt sillä tunnen jälleen raivoa ja pohjatonta surua näiden koirien vuoksi. Muutamia mielestäni ei tarpeeksi hyviä syitä, jolla tälläkin hetkellä koirille etsitään uusia koteja:
Nuo yllämainitut syyt koirasta luopumiseen on kaikki sellaisia, jotka ovat hoidettavissa. Kyllä, vaivaahan ne vaatii, mutta miksi otetaan koira jos ei olla valmiita ongelmia kohtaamaan? Eroahdistus? Kyllä, tähän on koulutusmenetelmiä, DAP tuotteet saattavat auttaa, on lääkitystä. Ajanpuute? Pitkät työpäivät? Eikö näitä asioita mietitä ennen kuin se koira otetaan? Kyllä, se koira pitää viedä ulos useita kertoja päivässä eikä se ulkoilu tarkoita pikapissaa lähimmän kuusen juurella. Ja sen koiran kanssa pitää tehdä muutakin. Koirassa ei ole on/off nappulaa, vaan koira vaatii koko ajan hoitoa ja aikaa, ei vain viikonloppuisin kun oma aika riittää. Koira karkailee koska sillä on tylsää? Viekää se lenkille ja aktivoikaa koiraa! Ei opi kulkemaan remmissä? Ei opi kukaan koira, itsestään, vaan sitä pitää opettaa! Ei opi kotikoiraksi? Miten niin ei opi? Miksi hankitaan vahvasti metsästysviettinen koira jos sen elämäksi on sitten ajateltu oleilua sohvannurkassa ja korttelin ympäri kävelyä? Aktivoikaa sitä koiraa, viekää se juoksemaan! Pitovaikeudet? Mitä ne on? Ai, se koira pitääkin viedä ulos vaikka ulkona sataa vettä? Pitääkö sitä viedä lääkäriin, sehän on kallista? Pitääkö sille siis hankkia hoitaja jos pitääkin duunin jälkeen mennä vielä shoppamaan ja baariin, ja jatkoille? Eikä se voikkaan olla kotona yksin paria päivää? Pennusta kasvoikin iso? Ai, tarvitseeko nämä saksanpaimenkoirat oikeasti niin paljon liikuntaa? Se pissaa sisälle! Se haukkuu! Se repii verhot! Imuroida pitää joka päivä kun siitä lähtee karvaa! Se on remmiräyhä!
Yllätys yllätys, koira ei ikinä ole valmis pakkaus, ja kyllä, ne pissaa sisälle, haukkuu, vetää remmissä, karkaa, saattavat syödä sohvan. Jos omat eväät ei riitä siihen koulutukseen niin hyviä ammattilaisia koirankouluttajia löytyy kyllä. Kun koirasta luovutaan, onko todellakin tehty kaikki mahdollinen? Jos ei niin miksi ei? Ei ne koirat opi, jos ei opeteta, ja se koulutus on aikaa vievää, haastavaa ja väsyttävääkin välillä kun tuntuu ettei tästä mitään tule. Älkää antako periksi vaan hankkikaa apua.
Paljon koiria saa lähdöt myös kun perheeseen syntyy lapsia. Automaattisesti koira saa lähdöt, jo raskausaikana tai viimeistään vauvan synnyttyä. Miksi? Jep jep, hankalaahan se saattaa olla. Mutta monessa tapauksessa ei edes yritetä. Niissä missä yritetään niin huomataan että eihän tässä mitään ongelmaa ollutkaan - koira ei yritäkkään ottaa vauvaa hengiltä. Vauva-koiraperheen elämä tosin on haasteellista monellakin tapaa - jo siinä että se koira tarvitsee liikuntaa vauvan synnyttyäkin. Ei ole kivaa ei, pukea vauvaa vaunuihin kovalla pakkasella ja lähteä viemään koiraa lenkille. Vauvaa tai pientä lasta ei voi jättää kotiin yksin, ja aina ei ole toista aikuista paikalla. Käytännön hankalia asioita, jotka pitäisi jo harkita siinä vaiheessa kun nuoripari koiran ottaa tietäen, että joskus on lasten aika. Onko se koiralle oikein jos oma perhe hylkää sen siksi että perheeseen tulee ihmispentu? Julmaa.
Raha! Koiran hankitahinnalla ei ole mitään tekemistä sen todellisen rahamäärän kanssa mikä koiraan menee. Eikä se ruokakaan ole ainoa kulu. Tarvitaan muitakin tarvikkeita, vakuutuksia, maksetaan hoitajille. Jos koiralla ei ole vakuutusta tai sitä ei edes koiralle saa niin helposti huomaa että eläinlääkärissä ei ole halpaa käydä. Ja pitäähän sinne maksaa joka tapauksessa omavastuut ja perusrokotus ym kulut vaikka vakuutus olisikin. Koiria, nuoria, lopetaan koska ei ole varaa maksaa eläinlääkärille. Ei tajuta, että jos se koira vaikka teloo itsensä kunnolla ja vaatii leikkaushoitoa, niin siitä ei satasella selvitä. Ei aina tonnilla kahdellakaan. Koira lopetetaan? Ottakaa lainaa! Kirpaiseehan se, ison laskun maksaminen mutta sen laskun saaminen on aina olemassa kun se koira perheessä on. Ei koiraa nyt vaan voi ottaa hengiltä siksi että se loukkaantui, olisi hoidettavissa mutta sitten jäisi perheen suunniteltu etelän matka väliin koska lasku on niin iso!
Koiria lopetetaan Suomessakin "pitovaikeuksien" vuoksi. Eroahdistus ja sisäsiisteyden puute ovat kuulemma aika yleisiä lopetussyitä. Facebookissa varsinkin kiertää paljon ilmoituksia jossa etsitään koirille uusia koteja mainiten että "jos ei kotia löydy ensi torstaihin mennessä, koira lopetetaan". Oksettavaa suorastaan. Jo siksikin että se vastuu mikä omistajalla koirastaan on sysätään muille - "jos et anna tälle kotia niin lopetan sen". Joku säälistä saattaa ottaakkin, harkitsematta asiaa enempää. Väärä peruste hankkia koira, todellakin.
Jos sinulla, hyvä ihminen, ei ole kykyä ottaa vastuuta koirasta, älä hanki koiraa. Vastuusi tulee kantaa noin seuraavat 15 vuotta, tai miten kauan koirasi saa elää. Vastuu on sinun - koulutuksesta, eläinlääkärilaskuista, opetuksesta, koiran liikunnasta, aktivoinnista, kaikesta. Koirasi rakastaa sinua täydestä sydämestään, luottaa sinuun. Sinä olet koirallesi kaikki kaikessa. Et voi luopua koirasta siksi, että sinä et jaksa panostaa koulutukseen. Kuinka voi sellainen ihminen katsoa peiliin joka on katsonut koiraansa silmiin siinä eläinlääkärin pöydällä eutanasiaa odotellessa vain siksi että naapurit valitti kun koira haukkui yksin ja koira pissasi parketit pilalle?
- Kati -
- aktiivien koira joutuu olemaan työpäivät yksin (8kk saksanpaimenkoira)
- koira karkailee koska sillä on tylsää (4v siperian husky)
- pitovaikeudet (alle 2v sekarotuinen)
- eroahdistus (1,5v sheltti)
- eroahdistus (1v sekarotuinen)
- ei opi kulkemaan hihnassa (1,5v sekarotuinen)
- ei opi kotikoiraksi (alle 1v sekarotuinen)
- ei annettu syytä, koira kehuttu maasta taivasiin, ilmoitettu että menee piikille jos ei kotia löydy (4v sekarotuinen)
- eroahdistus (9v sekarotuinen)
- ajanpuute (2v sekarotuinen)
- ei kunnioita lapsia (5v sekarotuinen)
Nuo yllämainitut syyt koirasta luopumiseen on kaikki sellaisia, jotka ovat hoidettavissa. Kyllä, vaivaahan ne vaatii, mutta miksi otetaan koira jos ei olla valmiita ongelmia kohtaamaan? Eroahdistus? Kyllä, tähän on koulutusmenetelmiä, DAP tuotteet saattavat auttaa, on lääkitystä. Ajanpuute? Pitkät työpäivät? Eikö näitä asioita mietitä ennen kuin se koira otetaan? Kyllä, se koira pitää viedä ulos useita kertoja päivässä eikä se ulkoilu tarkoita pikapissaa lähimmän kuusen juurella. Ja sen koiran kanssa pitää tehdä muutakin. Koirassa ei ole on/off nappulaa, vaan koira vaatii koko ajan hoitoa ja aikaa, ei vain viikonloppuisin kun oma aika riittää. Koira karkailee koska sillä on tylsää? Viekää se lenkille ja aktivoikaa koiraa! Ei opi kulkemaan remmissä? Ei opi kukaan koira, itsestään, vaan sitä pitää opettaa! Ei opi kotikoiraksi? Miten niin ei opi? Miksi hankitaan vahvasti metsästysviettinen koira jos sen elämäksi on sitten ajateltu oleilua sohvannurkassa ja korttelin ympäri kävelyä? Aktivoikaa sitä koiraa, viekää se juoksemaan! Pitovaikeudet? Mitä ne on? Ai, se koira pitääkin viedä ulos vaikka ulkona sataa vettä? Pitääkö sitä viedä lääkäriin, sehän on kallista? Pitääkö sille siis hankkia hoitaja jos pitääkin duunin jälkeen mennä vielä shoppamaan ja baariin, ja jatkoille? Eikä se voikkaan olla kotona yksin paria päivää? Pennusta kasvoikin iso? Ai, tarvitseeko nämä saksanpaimenkoirat oikeasti niin paljon liikuntaa? Se pissaa sisälle! Se haukkuu! Se repii verhot! Imuroida pitää joka päivä kun siitä lähtee karvaa! Se on remmiräyhä!
Yllätys yllätys, koira ei ikinä ole valmis pakkaus, ja kyllä, ne pissaa sisälle, haukkuu, vetää remmissä, karkaa, saattavat syödä sohvan. Jos omat eväät ei riitä siihen koulutukseen niin hyviä ammattilaisia koirankouluttajia löytyy kyllä. Kun koirasta luovutaan, onko todellakin tehty kaikki mahdollinen? Jos ei niin miksi ei? Ei ne koirat opi, jos ei opeteta, ja se koulutus on aikaa vievää, haastavaa ja väsyttävääkin välillä kun tuntuu ettei tästä mitään tule. Älkää antako periksi vaan hankkikaa apua.
Paljon koiria saa lähdöt myös kun perheeseen syntyy lapsia. Automaattisesti koira saa lähdöt, jo raskausaikana tai viimeistään vauvan synnyttyä. Miksi? Jep jep, hankalaahan se saattaa olla. Mutta monessa tapauksessa ei edes yritetä. Niissä missä yritetään niin huomataan että eihän tässä mitään ongelmaa ollutkaan - koira ei yritäkkään ottaa vauvaa hengiltä. Vauva-koiraperheen elämä tosin on haasteellista monellakin tapaa - jo siinä että se koira tarvitsee liikuntaa vauvan synnyttyäkin. Ei ole kivaa ei, pukea vauvaa vaunuihin kovalla pakkasella ja lähteä viemään koiraa lenkille. Vauvaa tai pientä lasta ei voi jättää kotiin yksin, ja aina ei ole toista aikuista paikalla. Käytännön hankalia asioita, jotka pitäisi jo harkita siinä vaiheessa kun nuoripari koiran ottaa tietäen, että joskus on lasten aika. Onko se koiralle oikein jos oma perhe hylkää sen siksi että perheeseen tulee ihmispentu? Julmaa.
Raha! Koiran hankitahinnalla ei ole mitään tekemistä sen todellisen rahamäärän kanssa mikä koiraan menee. Eikä se ruokakaan ole ainoa kulu. Tarvitaan muitakin tarvikkeita, vakuutuksia, maksetaan hoitajille. Jos koiralla ei ole vakuutusta tai sitä ei edes koiralle saa niin helposti huomaa että eläinlääkärissä ei ole halpaa käydä. Ja pitäähän sinne maksaa joka tapauksessa omavastuut ja perusrokotus ym kulut vaikka vakuutus olisikin. Koiria, nuoria, lopetaan koska ei ole varaa maksaa eläinlääkärille. Ei tajuta, että jos se koira vaikka teloo itsensä kunnolla ja vaatii leikkaushoitoa, niin siitä ei satasella selvitä. Ei aina tonnilla kahdellakaan. Koira lopetetaan? Ottakaa lainaa! Kirpaiseehan se, ison laskun maksaminen mutta sen laskun saaminen on aina olemassa kun se koira perheessä on. Ei koiraa nyt vaan voi ottaa hengiltä siksi että se loukkaantui, olisi hoidettavissa mutta sitten jäisi perheen suunniteltu etelän matka väliin koska lasku on niin iso!
Koiria lopetetaan Suomessakin "pitovaikeuksien" vuoksi. Eroahdistus ja sisäsiisteyden puute ovat kuulemma aika yleisiä lopetussyitä. Facebookissa varsinkin kiertää paljon ilmoituksia jossa etsitään koirille uusia koteja mainiten että "jos ei kotia löydy ensi torstaihin mennessä, koira lopetetaan". Oksettavaa suorastaan. Jo siksikin että se vastuu mikä omistajalla koirastaan on sysätään muille - "jos et anna tälle kotia niin lopetan sen". Joku säälistä saattaa ottaakkin, harkitsematta asiaa enempää. Väärä peruste hankkia koira, todellakin.
Jos sinulla, hyvä ihminen, ei ole kykyä ottaa vastuuta koirasta, älä hanki koiraa. Vastuusi tulee kantaa noin seuraavat 15 vuotta, tai miten kauan koirasi saa elää. Vastuu on sinun - koulutuksesta, eläinlääkärilaskuista, opetuksesta, koiran liikunnasta, aktivoinnista, kaikesta. Koirasi rakastaa sinua täydestä sydämestään, luottaa sinuun. Sinä olet koirallesi kaikki kaikessa. Et voi luopua koirasta siksi, että sinä et jaksa panostaa koulutukseen. Kuinka voi sellainen ihminen katsoa peiliin joka on katsonut koiraansa silmiin siinä eläinlääkärin pöydällä eutanasiaa odotellessa vain siksi että naapurit valitti kun koira haukkui yksin ja koira pissasi parketit pilalle?
- Kati -
Ylpeyttä!
05.09.2012 - 20:44
Ajattelin alustaa kirjoitustani hyvin henkilökohtaisesti kertomalla omasta perheestäni. Minulla on kaksi poikaa, Joonas pian 12v ja Joel pian 10v. Elin lasteni kanssa kolmistaan useita vuosia, kunnes tapasin Markuksen kolmisen vuotta sitten. Lasteni isällä on lapsia uudesta liitosta ja he asuvat meitä lähellä, ja lapset tapaavat isäänsä useasti joka viikko.Olemme hyvin paljon ns laajennettu perhe. Kaikille osapuolille tässä yhteisössä on tärkeintä lasten hyvinvointi, oli ne omia tai ei. Lapseni ja minä vierailemme poikien isän luona Pohoojanmaalla usein ja se ex-anoppila on minullekkin rauhan tyyssija. Minun äitini käy sienessä ex-mieheni puolison kanssa. Haluamme olla oma erikoinen perhe. Perhe voi olla perhe ilman verisiteitä. Vanhin poikani Joonas on erityislapsi. Hänellä on ADHD ja touretten sydrooma. Lieviä kumpikin, mutta läsnä, joka päivä, kotona ja arjessa. Jokaisessa kodissa. Ongelmista huolimatta Joonaksella on suuri vahvuus - empaattisuus.
Alustukseni johtaa todellakin johonkin. Poikani Joonas sanoi minulle tänään että "äiti, minä haluan olla isona juuri kuin sinä". Kommentti yllätti, koska kaiken kiireen lomassa en usko juurikaan aina, että kukaan haluaisi olla kuten minä - ihminen joka kokee että ei ikinä riitä mihinkään ja haluaisi olla enemmän. Kysyin että mitä tarkoitat? Joonas sanoi, että hän haluaa autta näitä koiria Espanjassa ja hänestä on hienoa kertoa kavereille mistä meidän upeat koirat on ja että "äiti ja sen kaverit auttaa niitä". Joonas on käynyt tarhoilla Espanjassa ja pyysi että seuraavan kerran voisi tulla taas mukaan. Sopii, sanoin. Joonas on kirjoittanut koulunsa lehtiin juttuja koirista Espanjassa. Meidän koirien tarinoita ja miksi ne ovat meillä. Ja että nämä entiset katurakit, hylkiät ovat meidän perhettä. Joonas sanoi minulle että "äiti, minä haluan kanssa olla isona osa Espanjan Koiria ja etsiä koirille koteja".
Juttelin Miian kanssa äsken ja sanoin että meillä ei ole huolta, kun me jäämme eläkkeelle niin työllä on jatkaja - Joonas haluaa oppia ja jatkaa. Tunnen äärimmäistä ylpeyttä että olen kasvattanut pojastani ihmisen joka haluaa jatkaa jotain mitä Miia on aloittanut ja me muut rakentaneet myöhemmin. Ehkä hän vaihtaa vielä moneen kertaan asioita mitä haluaa tehdä kuten lapsena ja nuorena kuuluukin, mutta se ei vie pois sitä ylpeyden tunnetta että minä olen vaikuttanut tähän ihmiseen yhdessä muiden kanssa niin voimakkasti että hän näkee meidät esimerkkinä jota haluaa jatkaa. Mekin olemme omalla tavallamme perhe tässä yhdistyksessä. Perheillä on aina yhteinen intressi ja tällä perheellä se on se koirien auttaminen ja toistemme tukena seisominen. Emme mekään aina kaikesta ole samaa mieltä tai purematta niele kaikkia toistemme tekemisiä, emmekä aina muista huomioida toisiamme. Eikä tarvitsekkaan, sillä olemme myös omia ihmisiämme joilla kaikilla on omat tapamme. Kuten kaikissa perheissä. Mutta me myös tuemme toisiamme ja luotamme toistemme vahvuuksiin. Toinen osaa jotain paremmin, toinen tietää enemmän. Yksi ottaa lastia toiselta kun toinen sanoo että nyt on liikaa harteilla. Yksi on se kovaäänisempi, toinen puurtaa taustalla. 100% arvokkaita kaikki kuten missä tahansa perheessä.
Eräs entinen kolleegani sanoi kerran että hänestä on hienoa, kun joku osaa tehdä jotain hyvin ja taputtaa selkään itseään sen vuoksi. Koen että jokainen joka on vaikuttanut toiseen ihmiseen omalla esimerkillään niin että tämä toinen on päättänyt avata kotinsa ja sydämensä kodittomalle koiralle ansaitsee taputuksen selkään. Ja kiitoksen. Ja myös ne kaikki jotka jakavat tietoa eteenpäin - nykyisille ja tuleville sukupolville.
Joonas kylänraittipodencon kanssa Espanjassa.
Terveisin ylpeä äiti, Kati
Alustukseni johtaa todellakin johonkin
. Poikani Joonas sanoi minulle tänään että "äiti, minä haluan olla isona juuri kuin sinä". Kommentti yllätti, koska kaiken kiireen lomassa en usko juurikaan aina, että kukaan haluaisi olla kuten minä - ihminen joka kokee että ei ikinä riitä mihinkään ja haluaisi olla enemmän. Kysyin että mitä tarkoitat? Joonas sanoi, että hän haluaa autta näitä koiria Espanjassa ja hänestä on hienoa kertoa kavereille mistä meidän upeat koirat on ja että "äiti ja sen kaverit auttaa niitä". Joonas on käynyt tarhoilla Espanjassa ja pyysi että seuraavan kerran voisi tulla taas mukaan. Sopii, sanoin. Joonas on kirjoittanut koulunsa lehtiin juttuja koirista Espanjassa. Meidän koirien tarinoita ja miksi ne ovat meillä. Ja että nämä entiset katurakit, hylkiät ovat meidän perhettä. Joonas sanoi minulle että "äiti, minä haluan kanssa olla isona osa Espanjan Koiria ja etsiä koirille koteja".Juttelin Miian kanssa äsken ja sanoin että meillä ei ole huolta, kun me jäämme eläkkeelle niin työllä on jatkaja - Joonas haluaa oppia ja jatkaa
. Tunnen äärimmäistä ylpeyttä että olen kasvattanut pojastani ihmisen joka haluaa jatkaa jotain mitä Miia on aloittanut ja me muut rakentaneet myöhemmin. Ehkä hän vaihtaa vielä moneen kertaan asioita mitä haluaa tehdä kuten lapsena ja nuorena kuuluukin, mutta se ei vie pois sitä ylpeyden tunnetta että minä olen vaikuttanut tähän ihmiseen yhdessä muiden kanssa niin voimakkasti että hän näkee meidät esimerkkinä jota haluaa jatkaa. Mekin olemme omalla tavallamme perhe tässä yhdistyksessä. Perheillä on aina yhteinen intressi ja tällä perheellä se on se koirien auttaminen ja toistemme tukena seisominen. Emme mekään aina kaikesta ole samaa mieltä tai purematta niele kaikkia toistemme tekemisiä, emmekä aina muista huomioida toisiamme. Eikä tarvitsekkaan, sillä olemme myös omia ihmisiämme joilla kaikilla on omat tapamme. Kuten kaikissa perheissä. Mutta me myös tuemme toisiamme ja luotamme toistemme vahvuuksiin. Toinen osaa jotain paremmin, toinen tietää enemmän. Yksi ottaa lastia toiselta kun toinen sanoo että nyt on liikaa harteilla. Yksi on se kovaäänisempi, toinen puurtaa taustalla. 100% arvokkaita kaikki kuten missä tahansa perheessä.Eräs entinen kolleegani sanoi kerran että hänestä on hienoa, kun joku osaa tehdä jotain hyvin ja taputtaa selkään itseään sen vuoksi. Koen että jokainen joka on vaikuttanut toiseen ihmiseen omalla esimerkillään niin että tämä toinen on päättänyt avata kotinsa ja sydämensä kodittomalle koiralle ansaitsee taputuksen selkään. Ja kiitoksen. Ja myös ne kaikki jotka jakavat tietoa eteenpäin - nykyisille ja tuleville sukupolville.
Joonas kylänraittipodencon kanssa Espanjassa.
Terveisin ylpeä äiti, Kati
Tuoreeltaan tästä vuodesta
01.09.2012 - 21:32
Haikeasti muistellen kirjoitin tuossa joku aika sitten viime vuoden Löytökoiralauantai tapahtumasta. Tänään päättyi vuoden odotus ja tämän vuoden tapahtuma oli jälleen menestys!
Oli hienoa että ständillämme vieraili niin paljon vanhoja tuttuja, kauttamme kotiutuneita koiria sekä koiran hankintaa miettiviä ihmisiä, jotka ovat seurailleet sivujamme ja halusivat tulla tapahtumaan tapaamaan meitä ja keskustelemaan adoptiosta. Meillä oli ständillämme mukana Suomessa olevia koiria jotka etsivät koteja. Atlas, Pucka ja Katy edustivat hienosti - kuten muutkin mukana olleet koirat; Gaby, Hoksu, Juan ja Tom. Ja tietenkin myös vapaaehtoisena mukana olleet ihmiset! Ständillämme veraili paljon vieraita, moikkaamassa ja ottamassa kotiin viemiseksi infomateriaaliamme.
Loistava päivä! Sade ei haitannut ollenkaan vaikka sen johdosta kulkue siirtyikin pidettäväksi puiston sijaan kahvilassa. Kulkueen yhteydessä pidettävässä hartaudessa pyydettiin viime vuoden tapaan varjelusta koirien auttamiseksi työtä tekeville sekä pyydettiin yläkerran Herralta myös apua Espanjan maastopalotilanteeseen. Torstaiyönä alkaneet palot ovat levinneet lujaa vauhtia Aurinkorannikolla. Tuhannet ovat menettäneet kotinsa ja ihmisuhreilta ei olla vältytty. Eikä eläin. Alueella toimivista yksityisistä koiratarhoista on jouduttu päästämään koirat irti paloa pakoon. Valitettavasti kaikkiin eivät ehtineet paloa pakoon ja tarhoilla on menehtynyt koiria, ja kissoja. Yhdistyksemme puheenjohtaja Miia on osallistunut paikalla näiden irti laskettujen koirien kiinni ottamiseen sekä toimittanut lahjoitustarvikkeita tarhoille jotka palo on tuhonnut. Palo on viimeisimmän tiedon mukaan hallinnassa mutta tuhojen korjaaminen varmasti vie hyvin kauan. Alueita on palanut maantasalle Mijasin, Marbellan ja Coinin alueilla. Yläkerran Herran apua todellakin tarvitaan. Kiitoksia Alppilan Seurakunnalle että huomioitte tilanteen ja muistitte rukouksella uhreja. Ikävintä tässä on että paloa epäillään tahallaan sytytetyksi.
Avauspuheenvuorossa Hannele Luukkainen Hesy:n puheenjohtaja ja tapahtuman suojelija otti esille tärkeän asian. Rescuetoiminta tarvitse kattojärjestön joka ajaa sekä yhdistysten asiaa ja verkostoitumista sekä myös antaa tietoa koiria adoptoivista tahoista heille, jotka adoptiota miettivät. Avajaispuhe löytyy kokonaisuudessaan Facebookista. Täydellinen idea. Tämäkin toimiala tarvitsee verkostoitumista ja tiedon jakamista. Voimme kaikki oppia toisiltamme ja jakaa tieto-taitomme muiden yhdistysten kanssa. Myös koiran adoptiota miettivät yksityishenkilöt tarvitsevat tuekseen organisaation joka osaa neuvoa heitä puolueettomasti vastuullisista rescuejärjestöistä jotka toimivat lakeja noudattaen ja uusia - ja tietenkin aikaisemminkin adoptoineita - rescuekoiraperheitä tukien.
Mukana oli hieno määrä yhdistyksiä esittelemässä toimintaansa ja oli mukava nähdä että monella ständillä kävi kuhina ihmisten keskustellessa yhdistysten edustajien kanssa. Toivottavasti moni ständeillä vieraillut koki saaneensa tapahtumasta tietoa ja hyödyllistä informaatiota kodittomien koirien tilanteesta maailmalla ja tavoista auttaa. Tapahtuman äiti Nina Patanen on luonut mahtavan konseptin joka tänä vuonna ylti valtamediaan saakka. Paikalla oli YLE:n uutistoimitus ja tänään uutisissa on kerrottu tapahtumasta. Myös ruotsinkielellä! Tapahtuma järjestettiin vasta toista kertaa ja tänä vuonna myös Oulussa joka sekin on ollut onnistunut, upea tapahtuma.
Kiitos Nina Patanen ja Cori, Alppilan Kirkko, Hannele Luukkainen, mukana olleet yhdistykset, Kana, vieraat, yhdistyksemme mukana olleet vapaaehtoiset, lahjoitusten antajat, tapahtumassa vierailleet koirat, YLE ja muu tapahtumaa raportoinut media. Nähdään taas ensi vuonna!
Facebook sivuilamme on kuva-albumi tapahtumasta. Alla kuitenkin vielä kuva oman ständimme vahvistuksia.
Kati
Uutta ilmettä ja auttamisen halua
24.08.2012 - 19:27
Olemme saaneet nettisivumme uudistettua ja ihan hirveän tyytyväisiä olemme! Sivut toteutti Etappi Mediapaja Tampereelta ystäväni Josen johdolla ja taitavan tiimin toteuttamana. Tyylikäs lopputulos ja helppo päivittää. Selailen sivuja lakkaamatta ja tunnen suurta ylpeyttä lopputuloksesta. Ihanat.
Löytökoiralauantai tapahtuma on tulollaan viikon päästä ja halusimme tehdä sinne pienet esiteet yhdistyksestä. Otin yhteyttä Painotalo Painavaan josta olen tilannut leipätöiden puolesta printtimateriaalia muutama vuosi sitten. Palvelu ja jälki oli loistavaa silloin joten ajattelin että laitan sähköpostia ja kysäisen tarjousta. Vastaus sai kyyneleet silmiin. Muistivat minut ja kiittivät kun muistin heidät. Koirat on heilläkin lähellä sydäntä ja sanoivat että tekevät tarvitsemamme materiaalin ilmaiseksi koska haluavat tukea työtämme koirien hyväksi. No, kyyneltähän siinä taas pukkasi kun viestin sain. Äärimmäisen hienoa törmätä aina ihan sattumalta ihmisiin ja tahoihin jotka haluavat tukea ja auttaa.
Myös yksittäisten ihmisten apu ja kannustavat sanat, tykkäykset Facebookissa ja tuen tarjoaminen on sellaista jota ei voi korvata mitenkään. Ihmiset tarjoavat lahjoituksia, kysyvät miten voin auttaa, voinko tehdä jotain. En osaa sanoa, näkeekö jokainen palan omaa itseään tai maailman tuskaa siinä hyljätyssä koirassa sielä häkissä mikä avaa sydämen ja kyynelkanavat.
Kodittomat Espanjan Koirat ry on käynyt läpi valtavaa kriisiä tämän vuoden huhtikuusta lähtien. Tai silloin tilanne alkoi purkautumaan. Yhdistyksen sisällä paljastui epäilyjä varojen väärinkäytöstä. Yhdistyksen hallitus tutki, teki johtopäätökset ja toimi erottamalla silloisen puheenjohtajan, ja teki rikosilmoituksen. Menetti osan uskottavuuttaan, luotettavuutta ja sai osakseen kritiikkiä, aiheellista. Mutta myös aiheetonta, huhupuheisiin perustuvaa spekulointia. Monta tukijaa päätti että jatkossa tuki osoitetaan muualle. Täysin ymmärrettävää. Koko yhdistyksen toiminnan jatkuminen oli katkolla ja mietinnän alla että onko nyt parasta laittaa pillit pussiin. Helpompaahan se olisi ollut. Mutta sitten, en muista kuka, kaiken sen kaaoksen keskellä, sanoi että "hei, ne koirat kenen vuoksi tämä yhdistys on perustettu, miten niille käy". Ei, koskaan ei ikinä vakavasti mietitty sitä että toiminta päättyisi vaikka ajatus varmasti takaraivossa kasvoi. Lopettamisen sijaan kaikki nykyisen hallituksen jäsenet useiden tukijoiden eteenpäin potkimana ymmärsi että vaikka epäilyt varojen väärinkäytöksistä ovat vakavia niin ne seuraamukset ja vastuu kannettaan mutta ei näiden koirien kustannuksella mitä yhdistyksen lopettamisesta seuraisi. Yhdistyksen aloitettua vuonna 2006 yli 2000 koiraa on löytänyt kodin ja useita muita yksilöitä ja tahoja on tuettu. Ihmiset tekevät virheitä monistakin syistä, tahallaan, vahingossa, tietämättömyytään. Mutta näitä koiria tarhoilla, hylättyinä, pahoinpideltyinä ei voi jättää ilman apuamme siksi että virheitä on tehty. Mitä se auttaisi että Kodittomat Espanjan Koirat ry olisi lopettanut toimintansa? Ketä se hyödyttäisi? Kuka siitä tulisi iloiseksi? Ja jos joku asiasta iloitsisi niin ei ainakaan ne koirat jotka ilman apuamme jäisivät. Apua tarjoavia on muitakin mutta siinä Espanjan tilanteessa voidaan varsinkin Malagan tarhan kohdalla katsoa yhdistyksen avun oleen merkittävä. Ja väliäkö sillä, auttaako yhtä vai tuhatta, arvokkaita kaikki! Joten päätimme että uudistamme toimintaa, itseämme, ilmettämme ja jatkamme. Tutkinta rikosilmoitukseen liittyen on edelleen kesken. Poliisien resurssit ovat kovilla ja tutkinnan valmistumiseen menee varmasti aikaa. Itselläni se ei enää ole enää edes päällimmäisenä mielessä sillä tiedämme että asiat etenee omaa vauhtiaan. Se kiukku ja pettymys siitä että tähä on jouduttu, ja asian johdosta alkaneet hyvinkin aiheettomat ja totuudesta täysin poikkeavat satuttavat tarinat ja niistä aiheutunut turhautuneisuus on vaihtunut eteenpäin katsomiseen ja yhdistyksen tulevaisuuden suunnittelemiseen minkä keskipiste ja focus on koirat. Äärettömän suurta voimaa antaa ne ihmiset ja tahot jotka ovat seisoneet yhdistyksen takana ja ne uudet ketkä ovat kaikesta huolimatta tulleet uusina mukana toimintaan - on nähty sen yli että nämä tutkinnan alla olevat asiat eivät ole nykyisen hallituksen tekosia ja vaikka jokainen varmasti tekee virheitä niin tämä tilanne ei ole ollut tämän yhdistyksen tarkoitus ikinä. Koirien auttaminen on kuitenkin se tärkein asia ja se asia ei saa jäädä kaiken jalkoihin. Haluamme katsoa eteenpäin tulevaisuuteen sekä halumme panostaa avoimuuteen ja tahtotilamme on kantaa vastuumme yhdessä yhdistyksenä kaikesta. Oma tahtotilamme on keskittyä olennaiseen eli etsimään koirille koteja ja tukemaan kotiutuneita koiria perheineen.
Kiitos kaikille tuestanne yhdistystämme ja erityisesti rakkaudestanne ja auttamishalustanne koiria kohtaan!
Kati
Löytökoiralauantai tapahtuma on tulollaan viikon päästä ja halusimme tehdä sinne pienet esiteet yhdistyksestä. Otin yhteyttä Painotalo Painavaan josta olen tilannut leipätöiden puolesta printtimateriaalia muutama vuosi sitten. Palvelu ja jälki oli loistavaa silloin joten ajattelin että laitan sähköpostia ja kysäisen tarjousta. Vastaus sai kyyneleet silmiin. Muistivat minut ja kiittivät kun muistin heidät. Koirat on heilläkin lähellä sydäntä ja sanoivat että tekevät tarvitsemamme materiaalin ilmaiseksi koska haluavat tukea työtämme koirien hyväksi. No, kyyneltähän siinä taas pukkasi kun viestin sain. Äärimmäisen hienoa törmätä aina ihan sattumalta ihmisiin ja tahoihin jotka haluavat tukea ja auttaa.
Myös yksittäisten ihmisten apu ja kannustavat sanat, tykkäykset Facebookissa ja tuen tarjoaminen on sellaista jota ei voi korvata mitenkään. Ihmiset tarjoavat lahjoituksia, kysyvät miten voin auttaa, voinko tehdä jotain. En osaa sanoa, näkeekö jokainen palan omaa itseään tai maailman tuskaa siinä hyljätyssä koirassa sielä häkissä mikä avaa sydämen ja kyynelkanavat.
Kodittomat Espanjan Koirat ry on käynyt läpi valtavaa kriisiä tämän vuoden huhtikuusta lähtien. Tai silloin tilanne alkoi purkautumaan. Yhdistyksen sisällä paljastui epäilyjä varojen väärinkäytöstä. Yhdistyksen hallitus tutki, teki johtopäätökset ja toimi erottamalla silloisen puheenjohtajan, ja teki rikosilmoituksen. Menetti osan uskottavuuttaan, luotettavuutta ja sai osakseen kritiikkiä, aiheellista. Mutta myös aiheetonta, huhupuheisiin perustuvaa spekulointia. Monta tukijaa päätti että jatkossa tuki osoitetaan muualle. Täysin ymmärrettävää. Koko yhdistyksen toiminnan jatkuminen oli katkolla ja mietinnän alla että onko nyt parasta laittaa pillit pussiin. Helpompaahan se olisi ollut. Mutta sitten, en muista kuka, kaiken sen kaaoksen keskellä, sanoi että "hei, ne koirat kenen vuoksi tämä yhdistys on perustettu, miten niille käy". Ei, koskaan ei ikinä vakavasti mietitty sitä että toiminta päättyisi vaikka ajatus varmasti takaraivossa kasvoi. Lopettamisen sijaan kaikki nykyisen hallituksen jäsenet useiden tukijoiden eteenpäin potkimana ymmärsi että vaikka epäilyt varojen väärinkäytöksistä ovat vakavia niin ne seuraamukset ja vastuu kannettaan mutta ei näiden koirien kustannuksella mitä yhdistyksen lopettamisesta seuraisi. Yhdistyksen aloitettua vuonna 2006 yli 2000 koiraa on löytänyt kodin ja useita muita yksilöitä ja tahoja on tuettu. Ihmiset tekevät virheitä monistakin syistä, tahallaan, vahingossa, tietämättömyytään. Mutta näitä koiria tarhoilla, hylättyinä, pahoinpideltyinä ei voi jättää ilman apuamme siksi että virheitä on tehty. Mitä se auttaisi että Kodittomat Espanjan Koirat ry olisi lopettanut toimintansa? Ketä se hyödyttäisi? Kuka siitä tulisi iloiseksi? Ja jos joku asiasta iloitsisi niin ei ainakaan ne koirat jotka ilman apuamme jäisivät. Apua tarjoavia on muitakin mutta siinä Espanjan tilanteessa voidaan varsinkin Malagan tarhan kohdalla katsoa yhdistyksen avun oleen merkittävä. Ja väliäkö sillä, auttaako yhtä vai tuhatta, arvokkaita kaikki! Joten päätimme että uudistamme toimintaa, itseämme, ilmettämme ja jatkamme. Tutkinta rikosilmoitukseen liittyen on edelleen kesken. Poliisien resurssit ovat kovilla ja tutkinnan valmistumiseen menee varmasti aikaa. Itselläni se ei enää ole enää edes päällimmäisenä mielessä sillä tiedämme että asiat etenee omaa vauhtiaan. Se kiukku ja pettymys siitä että tähä on jouduttu, ja asian johdosta alkaneet hyvinkin aiheettomat ja totuudesta täysin poikkeavat satuttavat tarinat ja niistä aiheutunut turhautuneisuus on vaihtunut eteenpäin katsomiseen ja yhdistyksen tulevaisuuden suunnittelemiseen minkä keskipiste ja focus on koirat. Äärettömän suurta voimaa antaa ne ihmiset ja tahot jotka ovat seisoneet yhdistyksen takana ja ne uudet ketkä ovat kaikesta huolimatta tulleet uusina mukana toimintaan - on nähty sen yli että nämä tutkinnan alla olevat asiat eivät ole nykyisen hallituksen tekosia ja vaikka jokainen varmasti tekee virheitä niin tämä tilanne ei ole ollut tämän yhdistyksen tarkoitus ikinä. Koirien auttaminen on kuitenkin se tärkein asia ja se asia ei saa jäädä kaiken jalkoihin. Haluamme katsoa eteenpäin tulevaisuuteen sekä halumme panostaa avoimuuteen ja tahtotilamme on kantaa vastuumme yhdessä yhdistyksenä kaikesta. Oma tahtotilamme on keskittyä olennaiseen eli etsimään koirille koteja ja tukemaan kotiutuneita koiria perheineen.
Kiitos kaikille tuestanne yhdistystämme ja erityisesti rakkaudestanne ja auttamishalustanne koiria kohtaan!
Kati
Ajatuksissa viime vuoteen, odottaessa lauantaita 1.9.2012
11.08.2012 - 15:38
Vuosi on vierähtänyt ja kohta koittaa 1.9; lauantai jolloin vuorossa on jälleen Löytökoiralauantai! Huippujuttu joka sai alkunsa ajatuksena ja realisoitui niin että tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran vuosi sitten elokuussa, Alppilan Kirkolla. Tänä vuonna tapahtuma järjestetään saman aikaisesti myös Oulussa. Ehkä ensi vuonna mukaan on liittynyt jo muitakin kaupunkeja.
Tapahtuman äiti ja perustaja on Nina Patanen joka alkoi kovasti miettimään että vaikka koiratapahtumia on monia, rescueyhdistyksilläkin omiaan ja järjestöt läsnä eri messuilla, niin joukosta puuttuu kuitenkin tapahtuma joka keskittyy täysin kodittomien eläinten auttamiseen ja yhdistysten esittelyyn. Facebook chatissa vietettiin tunti jos toinenkin ennen kuin kokoonnuttiin ensimmäistä kertaa hämyiseen baariin Kurvissa. Nina oli jo ennen ensimmäistä tapaamistamme saanut järjestettyä paikaksi Alppilan Kirkon ja mukaan Kallion seurakunnan pastori Päivi Hakkari-Ohmeron. Siitä se ajatus sitten lähti!
Parempaa säätä ei olisi voinut toivoa, kuin mikä viime vuoden tapahtumassa oli. Alkavan syksyn koleus väistyi hellepäivän tieltä, hiki virtasi ainakin itselläni kun yritin pysyä nakkikisaan osallistuvien koirien vauhdissa mukana tekemällä ratoja. Hauskaa oli, ihmisiä ja koiria virtasi paikalle, musiikki soi, ruoka oli hyvää. Paikalla oli useita eri yhdistyksiä esittelemässä toimintaansa, Kana joka toimi juontajana haastatteli rescuekoirien omistajia, teatteri esiintyi.
Ninan avajaispuhe kertoi mm siitä, miksi olemme tapahtuman halunneet järjestää. Meidän mielestämme jokainen koira on yhtä tärkeä, riippumatta siitä onko koira syntynyt muotovaliopentueeseen tai potkittavaksi katukoiraksi Romaniaan. Halusimme myös näyttää ihmisille että vaikka joissain julkaisuissa on väitetty että rescuekoirat ovat teinityttöjen villitys ja koirat luonnehäiriintyneitä ja sairaita, asia ei todellisuudessa ole näin. Sen varmasti jokainen paikalle saapunut pystyi itsekin toteamaan; koirien omistajat olivat kaikista ikäluokista - lapsiperheitä, nuoria, eläkeläispariskuntia. Koiria oli mukana kaikkia kokoja ja karvalaatuja; joista kaikista huokui hyvinvointi, onnellisuus ja kiitollisuus uudesta elämästä.
Mukana oli myös yhdistyksiä jotka halusivat kiinnittää huomiota myös muihin tärkeisiin asioihin kuten pentutehtailun vastustamiseen sekä eläinsuojeluun yleisesti. Koirille koteja etsiviä yhdistyksiä oli mukana ainakin Romaniasta, Virosta, Venäjältä ja Espanjasta. Tai siis suomalaisiahan nämä yhdistykset ovat mutta näistä maista tuovat koiria.
Tapahtuma päättyi vielä kulkueeseen jossa kävelimme koirinemme puistoon jossa pastori Päivi luki rukouksen ja pyysi varjelusta kodittomien koirien hyväksi työtä tekeville. Aurinko lämmitti ihoa ja Päivin pyyntö yläkertaan sielua. Kirkko jonka monet meistä näkee melko kaukaisena instituutiona ja ei ollenkaan osana joka päiväistä elämää tuli tapahtumassa hyvin lähelle, osaksi meille tärkeää asiaa.
Rescuetyö tarvitsee ihmisiä kuten Nina Patanen ja tahoja kuten Alppilan Seurakunta. Hädässä elävät koirat tarvitsevat näitä tapahtumia jossa tietoisuutta koirien tilanteesta voidaan levittää. Suosittelen kaikkia jotka ovat kiinnostuneita rescuekoirista ja toiminnasta koirien auttamiseksi tulemaan paikalle. Lukuisa määrä yhdistyksiä on paikalla taas, kertomassa toiminnastaan. Paikka on myös loistava keskustella koiran adoptoineiden kanssa sekä tavata näitä kotiutuneita koiria. Espanjan Koirat ovat mukana myös, informatiivisellä pisteellä mikä löytyy tänä vuonna sisätiloista. Tänä vuonna myös koirat saavat tulla kirkkoon sisälle.
Tervetuloa kaikki Alppilan Kirkolle Helsinkiin tai Lammassaareen Ouluun! Tapahtuma järjestetään kummassakin kaupungissa lauantaina 1.9 klo 1200-1600.
Huippujuttu joka sai alkunsa ajatuksena ja realisoitui niin että tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran vuosi sitten elokuussa, Alppilan Kirkolla. Tänä vuonna tapahtuma järjestetään saman aikaisesti myös Oulussa. Ehkä ensi vuonna mukaan on liittynyt jo muitakin kaupunkeja.Tapahtuman äiti ja perustaja on Nina Patanen joka alkoi kovasti miettimään että vaikka koiratapahtumia on monia, rescueyhdistyksilläkin omiaan ja järjestöt läsnä eri messuilla, niin joukosta puuttuu kuitenkin tapahtuma joka keskittyy täysin kodittomien eläinten auttamiseen ja yhdistysten esittelyyn. Facebook chatissa vietettiin tunti jos toinenkin ennen kuin kokoonnuttiin ensimmäistä kertaa hämyiseen baariin Kurvissa. Nina oli jo ennen ensimmäistä tapaamistamme saanut järjestettyä paikaksi Alppilan Kirkon ja mukaan Kallion seurakunnan pastori Päivi Hakkari-Ohmeron. Siitä se ajatus sitten lähti!
Parempaa säätä ei olisi voinut toivoa, kuin mikä viime vuoden tapahtumassa oli. Alkavan syksyn koleus väistyi hellepäivän tieltä, hiki virtasi ainakin itselläni kun yritin pysyä nakkikisaan osallistuvien koirien vauhdissa mukana tekemällä ratoja. Hauskaa oli, ihmisiä ja koiria virtasi paikalle, musiikki soi, ruoka oli hyvää. Paikalla oli useita eri yhdistyksiä esittelemässä toimintaansa, Kana joka toimi juontajana haastatteli rescuekoirien omistajia, teatteri esiintyi.
Ninan avajaispuhe kertoi mm siitä, miksi olemme tapahtuman halunneet järjestää. Meidän mielestämme jokainen koira on yhtä tärkeä, riippumatta siitä onko koira syntynyt muotovaliopentueeseen tai potkittavaksi katukoiraksi Romaniaan. Halusimme myös näyttää ihmisille että vaikka joissain julkaisuissa on väitetty että rescuekoirat ovat teinityttöjen villitys ja koirat luonnehäiriintyneitä ja sairaita, asia ei todellisuudessa ole näin. Sen varmasti jokainen paikalle saapunut pystyi itsekin toteamaan; koirien omistajat olivat kaikista ikäluokista - lapsiperheitä, nuoria, eläkeläispariskuntia. Koiria oli mukana kaikkia kokoja ja karvalaatuja; joista kaikista huokui hyvinvointi, onnellisuus ja kiitollisuus uudesta elämästä.
Mukana oli myös yhdistyksiä jotka halusivat kiinnittää huomiota myös muihin tärkeisiin asioihin kuten pentutehtailun vastustamiseen sekä eläinsuojeluun yleisesti. Koirille koteja etsiviä yhdistyksiä oli mukana ainakin Romaniasta, Virosta, Venäjältä ja Espanjasta. Tai siis suomalaisiahan nämä yhdistykset ovat mutta näistä maista tuovat koiria.
Tapahtuma päättyi vielä kulkueeseen jossa kävelimme koirinemme puistoon jossa pastori Päivi luki rukouksen ja pyysi varjelusta kodittomien koirien hyväksi työtä tekeville. Aurinko lämmitti ihoa ja Päivin pyyntö yläkertaan sielua. Kirkko jonka monet meistä näkee melko kaukaisena instituutiona ja ei ollenkaan osana joka päiväistä elämää tuli tapahtumassa hyvin lähelle, osaksi meille tärkeää asiaa.
Rescuetyö tarvitsee ihmisiä kuten Nina Patanen ja tahoja kuten Alppilan Seurakunta. Hädässä elävät koirat tarvitsevat näitä tapahtumia jossa tietoisuutta koirien tilanteesta voidaan levittää. Suosittelen kaikkia jotka ovat kiinnostuneita rescuekoirista ja toiminnasta koirien auttamiseksi tulemaan paikalle. Lukuisa määrä yhdistyksiä on paikalla taas, kertomassa toiminnastaan. Paikka on myös loistava keskustella koiran adoptoineiden kanssa sekä tavata näitä kotiutuneita koiria. Espanjan Koirat ovat mukana myös, informatiivisellä pisteellä mikä löytyy tänä vuonna sisätiloista. Tänä vuonna myös koirat saavat tulla kirkkoon sisälle.
Tervetuloa kaikki Alppilan Kirkolle Helsinkiin tai Lammassaareen Ouluun! Tapahtuma järjestetään kummassakin kaupungissa lauantaina 1.9 klo 1200-1600.
Paluu pitkän blogikatkon jälkeen ja kuukauden kuulumiset
27.07.2012 - 16:29
Jee blogi on lähes kuukauden käyttökatkon jälkeen taas käytössä. Huono uutinen on että tämmöinen tiedote oli ilmestynyt
"30.6 tapahtuneen sähkökatkoksen yhteydessä Vuodatuksen vanha kuvapalvelin kärsi vaurioita, joiden takia kuvat elokuusta 2009 eteenpäin ovat hävinneet." Eli vanhojen kirjoitusten kuvat ei näy, onneksi niitä ei montaa ollut mutta tylsää silti.
Viimeisemmän blogi kirjoituksen jälkeen on tapahtunut vaikka mitä. Nettisivujemme uudistus on jo hyvällä mallilla ja siinä vaiheessa että tuotamme sinne sisältöä tällä hetkellä, työlästä mutta valmistuu. Sivut näyttää hyvältä ja ei malttaisi odottaa että ne on valmiit. Ilme on raikas ja uusi, perinteitä kunnioittaen kuitenkin.
Kesästä ja lomista huolimatta olemme tehneet paljon taustalla hommia. Kokoonnuimme myös koko hallituksen voimin sekä muiden yhdistyksen toiminnalle tuikitärkeiden ihmisten kesken viime viikolla täällä meillä. Niin se vaan on että ei nuo Skypekokoukset ja meilien vaihtamiset korvaa sitä että keskustellaan kasvokkain. Täytyy ottaa tavaksi useamminkin, kun Miia tulee Suomeen, niin buukata kokousta.
Sekä minä että Hanna olemme käyneet Espanjassa heinäkuussa, Maria menee ensi kuussa. Hanna viettiä paljon aikaa Malagan tarhalla, otti uusia koiria sivuille ja moni on jo löytänyt kodin tai keskustelut ovat loppusuoralla. Mieltä lämmittää myös että jo pidemmän aikaan tarhalla ja sivuillakin olleille on löytynyt koteja.
Omasta retkestäni hieman, ja varsinkin uudesta yhteistyökumppanistamme. Miia on käynyt jo pidempään keskusteluja hollantilaisen Veran kanssa. Vera pitää pientä tarhaa joka kulkee nimellä Refugio Galgos en Familia Adopciones, löytyy sillä nimellä Facebookista myös. Tarhan toiminta on pieni muotoista, reilu pari kymmentä koiraa ja vapaaehtoisia Veran apuna. Tarha sijaitsee Malagan lähellä, Alhaurin de la Torressa. Vera on pitänyt tarhaa noin 1,5 vuotta ja kuten nimikin kertoo, sielä keskitytään auttamaan galgoja. Vera hakee tarhalleen turvaan galgoja esim tappotarhoilta. Tarhan koirat olivat iloisia, onnellisia ja hyvinvoivia. Vaikka tarha ei ole iso, koirilla oli tilavat häkit. Koko alue oli aidattu ja koirat saivat olla vapaana aamupäivällä useita tunteja kuten myös illalla. Oli sielä ollut uima-allaskin minkä kuumuus oli kuivattanut kyllä.
Miia ja Vera tarhan porttien ulkopuolella.
Sisarukset tarhalla.
Tärkeitä syitä miksi Veran paikka valikoitui uudeksi yhteistyötarhaksi oli halumme auttaa galgoja. Galgoja ei juurikaan Malagan tarhalle tule ja muutenkin niitä yleensä löytyy enemmän Aurinkorannikon ulkopuolelta. Meille oli kuitenkin tärkeää että matka tarhalle ei ole pitkä. Veran paikasta ajaa Malagan tarhalle ja lentokentälle vartin verran mikä on aivan loistava juttu. Veralla on oma eläinlääkäri tarhan lähellä jossa koirat hoidetaan sekä tehdään steriloinnit sekä maahantuontiin tarvittavat toimenpiteet. Muutamien aikaisempien yhteistyökumppaneiden kanssa olemme joutuneet lopettamaan yhteistyön koska Eviran vaatimaa Traces rekisteröintiä ei voida tehdä. Malagan tarhalta tämä onnistuu ja Vera vie koirat sinne virkaeläinlääkärin tarkastukseen ja rekisteröintiin. Yhteistyö on alkanut hienosti, muutamia koiria on jo sivuillamme ja lisää laitamme. Veralla on oikein perusteelliset infot koirista jo valmiina joten hyvin mutkatonta on yhteistyö. Odotamme jo innolla että saamme ensimmäisen Veran tarhan koiran lennätettyä Suomeen omaan kotiinsa.
Kotihoitolaisiakin ollaan ehditty ottaa vastaan ja saada uusiin koteihin. Hannalla oli kotihoidossa Pandora, minulla Serrin ja Marialla kodinvaihtajakotihoitolainen Sisu. Kaikki ovat löytäneet omat kodit
Mieleenpainuvin viime kuukauden koirajuttu omalla kohdallani oli ehkä Oso koiran kotiutuminen, siitä jäi jotenkin äärimmäisen hyvä ja lämmin mieli. Oso oli ollut tarhalla jo kauan ja aivan ihastuttava koira, monen vapaaehtoisen lemmikkikoiria. Oso lensi minun kanssa Suomeen omaan kotiinsa, samalla tuli myös kotihoitolaiseni Serrin sekä omaan kotiin matkannut Mimosa. Vapaaehtoiset tulivat tuomaan koirat kentälle ja oli kyyneleissä pitelemistä kun hyvästelivät Oson. Tiesin että Osoa odotettiin kovasti Suomessa. Teki mieli huutaa lentokoneeseen noustessa kapteenille että "Ajahan varovasti, minulla on mittaamattoman arvokkaita aarteita tuola ruumassa!"
Samoin oli liikutuksen kyyneleet lähellä kun taas Suomessa Osoa oli vastassa uusi omistaja siskoineen, sekä Mimosan uusi omistaja. Serrin köpötteli iloisena meidän mukana autoon ja vietti meillä ensimmäisen viikkonsa uudessa kotimaassa.
Malagan Protectoran vapaaehtoiset tuomassa koiria kentälle, valmiina matkaan uuteen kotiin. Vasemmalla Oso, oikealla Mimosa.
- Kati -
Perinteet ja patsas
29.06.2012 - 19:02
Tämä on minun koirani, Arturo. Artturiksi ja Artuksi kotoisammin kutsumme. Yllä olevassa kuvassa Artturi painaa lienee 15 kiloa, tai jotain sinne suuntaan. Kuva on otettu kun Espanjassa galgojen hyväksi työtä tekevät menivät kunnalliselle tappotarhalle, perreralle, jonne Arttu oli monen kanssarotunsa edustajansa kanssa hyljätty. Nääntymään, ja odottamaan matkaa eläinlääkärin huoneeseen piikille. Tiedä sitten, olisiko kuolema kuitenkaan niin armollinen ollut. Niin tai näin, kuolema olisi ehkä kuitenkin ollut pelastus siitä, mikä Artunkin elämä oli siihen asti ollut. Onneksi pelastus tuli ajoissa paikalle toisessa muodossa. Artulla ei ollut enää montaa hetkeä aikaa.
En ole tiennyt tästä kauaa, muutaman vuoden. Siitä miten Espanjassa kohdellaan galgoja, ja podencoja. Espanja on kuitenkin EU-maa, joten kyllä se yllättää että sielä edelleen tapetaan vuosittain kymmeniä tuhansia galgoja. Miksi? Koska metsästyskausi loppuu ja metsästäjät eivät koe tarpeelliseksi pitää koiria elossa seuraavaan kauteen, kulujakin siitä tulisi kun syöttää täytyy peijakkaat. Uusia pentuja saa galgotehtaista minkä jaksaa kantaa vajaansa virumaan. Perinne... Espanja on hyvin perinteikäs maa ja tradiotiot on syvällä. Galgot on aina tapettu, vuosisatoja. Näin on aina tehty. Mielikuvituksen rajat rikkoutuu kuunnellessa kuinka nämä koirat pistetään kylmäksi. Hirttäminen lienee edelleen metsästäjälle itselleen se tapa, josta kokevat saavansa eniten kunniaa. Espanjassa on jopa patsas, ehkä useampikin, jolla tehdään kunniaa tälle sairaalla perinteelle. Kun näin tuon kuvan ensi kertaa, mietin, että kävelläänkö se ohi, kauppakassit kädessä matkalla töistä kotiin? Istahtaako lapset syömään jäätelöä patsaan jalustalle? Ripustaako liikemies takkinsa kuumana päivänä galgon päähän pysähtyessään puhumaan patsaan kohdalle puhelimessa? Varmasti. Näin on aina tehty. Galgo on arvoton kun metsätyskausi päättyy. Siitäkin huolimatta vaikka olisi ollut hyvä metsästykoira.
Määriä, kuinka paljon galgoja vuosittain tapetaan, on mahdoton arvioida tarkkaan. 50 000 lienee aika lähellä. Hirttämisen lisäksi koiria jätetään nääntymään, kuten Arturo. Niitä heitetään ulos liikkuvista autoista, tai sidotaan kiinni auton takapuskuriin ja raahataan auton perässä. Kuonot sidotaan kiinni ja hyljätään metsiin, kuoleehan se kun ei pysty syömään eikä juomaan. Poltetaan elävältä, haudataan elävältä. Hukutetaan. Kivitetään. Huono koira ei ole luodin arvoinen, sanoo paikallinen vanha viisaus. SHAME ON YOU SPAIN!
Espanjassa on paljon vapaaehtoisvoimin toimivia yhdistyksiä jotka yrittävät näitä koiria auttaa. Koiria pelastetaan turvaan tarhoille, haavat hoidetaan loukkaantuneilta ja kuntoutetaan, etsitään uusia koteja. Paikaillisesti tehdään hartia voimin valistustyötä espanjalaisten keskuudessa. Puhun paljon Baas Galgon perustajan, Sandra Baasin kanssa. Baas Galgo on yhdistys joka pelasti Arturon, ja on Arturon tavoin pelastanut varmasti koko toimintansa aikana jo tuhansia galgoja. Sandra Baas on vuosikausia Espanjassa asunut upea hollantilaisnainen joka monen muun tavoin on omistanut elämänsä näille koirille. Sandra kertoi, että kymmenisen vuotta sitten ei yhdelläkään normiperheellä Espanjassa ollut galgoa lemmikkeinä. Nyt on, myös paikalliset adoptoivat galgoja ja näkevät ne, kuten ne ovat; upeina koirina, ei arvottomina roskina. Asenteet muuttuu, asiat muuttuu. Uudet sukupolvet kasvaa, jotka ymmärtävät, että jotkut perinteet kuuluu haudata.
Galgot ovat ylväitä koiria joiden ulkomuotoa monet pysähtyvät ihastelemaan. Kaikkien koira se ei kuitenkaan ole. Toisaalta niin äärimmäisen rauhallinen sohvakoira, mutta kuitenkin pohjimmiltaan se on se minkä takia se on jalostettu siihen mikä se on. Räjähtävän nopea äärimmäisen metsästysviettinen koira. Galgot tarvitsevat tilaa juosta vapaana, mieluiten muiden galgojen kanssa. Sitä varten ne on tehty, juoksemaan laumassa. Jahtimode iskee päälle nopeasti, miksi myös on tärkeää että vapaana ollessaan koiralla on kuonokoppa päässä. Omankin lauman pienet koirat saattaa muuttua galgon silmissä saaliiksi kun vapaus koittaa ja vauhti yltyy, vaikka kotosalla nukuttaisiinkin vierekkäin ja leikitään samalla lelulla. Aggressiivisuudella asian kanssa ei ole tekemistä vaan sillä että se on galgon sisin.Mutta voi hyvänen aika sentään miten upeita koiria ne on. Voisin istua pellon laidalla vaikka koko päivän ja katsoa kun galgot juoksee ja illat istua sohvalla, kerälle kääriytyneen galgon pää sylissäni.
Alla on Arturo nyt. Hän painaa noin 30kg ja on iloinen, leikkisä ja reipas koira. Arttu rakastaa parasta ystäväänsä Mäyräkoiraa, ja muuta laumaansa. Arttu kantaa kaikkien kengät piiloon, ja kantaessaan hurisee, melkein kehrää kuin kissa. Arttu myös hymyilee, ja huokailee syvään kainalossa nukkuessa. Artusta paistaa onnellisuus, puhumme kotona usein siitä, miten voi olla mahdollista että jostain koirasta voi nähdä noin selvästi miten onnellinen se on. Takuulla se on myös kiitollisuutta niitä ihmisiä kohtaan Espanjassa, jotka taistelevat näiden koirien auttamiseksi.
Scooby Medinan ja Galgo Newsin sivuilta voi lukea lisää galgoista ja työstä Espanjassa.
Painava asia
16.06.2012 - 06:30
Eilen perjantairuuhkassa kotiin ajellessa Miia soitti Espanjasta oman sorvinsa äärestä sanoen, että hänellä on tärkeää asiaa. Miialle oli soittanut erään suomalaisen kaupungin eläinlääkäri kysyen, voimmeko auttaa. Eläinlääkäri varmasti tunsi yhdistyksemme kun osasi nettisivuille ja löysi Miian puhelinnumeron Espanjaan sieltä.
Eläinlääkärille oli oli eilen päätynyt 3 kuukautta vanha pentu. Joku virolainen mies oli kaupitellut koiraa kaupungilla, myyntiyrityksen kohteeksi joutunut valistunut kansalainen oli soittanut paikalle poliisit tietäen, että tuollainen kassista pentua kaupittelu ei ole ihan ok. Koira oli päätynyt sitten tälle eläinkääkärille, myyjä viety poliisin matkassa kuulusteluihin. Myyjä oli kertonut koiran olevan Espanjasta ja tuotu Saksan kautta.
Pennulla ei luonnollisestikaan ollut passia tai sirua. Eläinlääkäri otti Miian yhteyttä kysyen että olisiko yhdistyksellä mahdollista kuljettaa koira Espanjaan. Tapauksissa kuten tämä eli kun koira on maassa ilman papereita niin vaihtoehdot on lähtömaahan palautus, 6 kuukauden karanteeni Suomessa tai lopetus. Koiran rokotuksista ei ole tietoa, silloin kun se passi puuttuu.
Mietimme siinä puhelimessa, minä auton ratissa ja Miia työpaikallaan, että voimmeko tehdä jotain. Emme me voisi. Mitään muuta taetta siitä että koira todellakin on Espanjasta ei ollut muuta kuin virolaisen kauppaajan sana. Oikeasti vrmasti pentu oli virolaiselta pentutehtaalta. Ei Espanja ottaisi vastaan paperitonta koiraa. Ja kuinka saisimme tällä samalla minuutilla koiran lentämään Malagaan? Emme mitenkään. Minne koira olisi laitettu Espanjassa? Tarha on täynnä jo muutenkin, minne sielä laitettaisiin pentu jolla ei ehkä rokotuksia ole. Ei minnekkään.
Vaikka olisimme halunneet auttaa tajusimme pian että se ei mahdollista ole. Karanteenipaikan järjestäminen kuudeksi kuukaudeksi ei myöskään onnistu samalla sekuntilla. Ja mistä siihen olisi saatu rahat? En tiedä varmaksi, mutta uskon että pentu on nyt sateenkaarisillalla. 3 kuinen pentu, ruskea jolla oli luppakorvat, vilkas koira. Jälleen yksi laittoman tuonnin uhri. Pentutehtailu kukoistaa ja voi hyvin Suomessakin. Miksi? Siksi että kysyntää. Kysynnän ja tarjonnan laki. Ihmiset ostaa näitä laittomasti maahan tuotuja koiria. Tässä laittomassa kaupassa on aina uhreja, ja uhreja ovat koirat. Koiria kasvatetaan olosuhteissa jotka ovat ala-arvoisia. Sairaudet jyllää, ravinto on mitä on. Emot elävät pienissä kopeissa ikänsä pentuja tehden, pennut vieroitetaan emoistaan ihan liian pieninä. Pentutehtailua tapahtuu kaikkialla maailmassa. Espanjassa paljon lemmikkieläinkauppojen ikkunoissa myytävistä koirista on peräisin pentutehtailta, ja päätyvät sitten suurelta osin tappotarhoille ja hyljättyinä kaduille kun uutuuden viehätys koirasta on mennyt ohi. Pentutehtailu on voimissaan Suomessakin ja Suomeen tuodaan valtavat määrät näitä koiria Virosta ja Venäjältä. Myydään sitten suoraan satamassa Tallinnan laivalta, tai autojen takakonteista. Tai torilla kuten tapauksessa eilen. Se ei ole oikein. Maahan koirat tuodaan välittämättä yhtään siitä mitä EVIRA määrää koirien tuontiin liittyen. Rokotuksia ei ole, jos koirilla on passi mukana niin usein ne on tekaistuja eli passi ja merkinnät siinä harvoin ovat muuta kuin liukuhihnalla tekaistuja väärennöksiä. Pennut ovat usein sairaita ja tuovat mukanaan tauteja jotka ovat vaaraksi koirille Suomessa.
Pentutehtailu, paperittomat pennut ja koirien tuonti maahan ei ole leikin asia. Vaikka EU:ssa on vapaa liikkuvuus, eläinten osalta varsinkin vaaditaan EVIRAN puolesta yhtä ja toista. EVIRAN sivuilta kannnattaa asiasta lukea, mitä sillä koiralla pitää olla kun se ulkomailta tulee. Koskee tietysti rescuekoiria jo sellaisenaan, lisäksi Suomeen tulevilta rescue koirilta vaaditaan TRACES rekisteröinti. Suomen Eläinsuojeluyhdistys ry kertoo paljon sivuillaan pentutehtailusta.
Kodittomien Koirien Ystävät ry ja Pelastetaan Koirat ry julkaisivat yhteistiedotteen talvella liittyen yksityisen tuonnin vaaroihin, lähinnä rescuekoiriin. Leikin asioita nämä ei ole. Jos koira ei tule maahan kuten EVIRA määrää on vaihtoehdot koiralle palautus lähtömaahan, karanteeni tai lopetus.
Älä osta paperitonta pentua, älä tue pentutehtailua ja laitonta maahantuontia.Ostamalla laittomasti maahantuodun koiran, tuet elinkeinoa jonka peruspilarit ovat eläinrääkkäys, salakuljetus ja harmaa talous. Eilen kuoli taas pentu tämän vuoksi. Millainenhan sen pennun elämä oli? Syntyi ehkä likaiseen häkkiin, aliravitun emon pennuksi, ruoka oli huonoa ja matojakin kun loishäätöjä ei tehty. Valmiiksi heikko pentu vietiin äitinsä vierestä huomattavasti ennen 8 viikon ikää, laitettiin jonnekkin takakonttiin autossa ja kuljetettiin ohi tullimiesten uuteen maahan jossa yritettiin myydä torilla. Päätyi sitten eläinlääkärin pöydälle ja sinne jäi. Game over.
Kati, 16.06.2012. Kohta matkalla kohti Finlandia taloa ja Victoria Stillwell seminaaria.
Eläinlääkärille oli oli eilen päätynyt 3 kuukautta vanha pentu. Joku virolainen mies oli kaupitellut koiraa kaupungilla, myyntiyrityksen kohteeksi joutunut valistunut kansalainen oli soittanut paikalle poliisit tietäen, että tuollainen kassista pentua kaupittelu ei ole ihan ok. Koira oli päätynyt sitten tälle eläinkääkärille, myyjä viety poliisin matkassa kuulusteluihin. Myyjä oli kertonut koiran olevan Espanjasta ja tuotu Saksan kautta.
Pennulla ei luonnollisestikaan ollut passia tai sirua. Eläinlääkäri otti Miian yhteyttä kysyen että olisiko yhdistyksellä mahdollista kuljettaa koira Espanjaan. Tapauksissa kuten tämä eli kun koira on maassa ilman papereita niin vaihtoehdot on lähtömaahan palautus, 6 kuukauden karanteeni Suomessa tai lopetus. Koiran rokotuksista ei ole tietoa, silloin kun se passi puuttuu.
Mietimme siinä puhelimessa, minä auton ratissa ja Miia työpaikallaan, että voimmeko tehdä jotain. Emme me voisi. Mitään muuta taetta siitä että koira todellakin on Espanjasta ei ollut muuta kuin virolaisen kauppaajan sana. Oikeasti vrmasti pentu oli virolaiselta pentutehtaalta. Ei Espanja ottaisi vastaan paperitonta koiraa. Ja kuinka saisimme tällä samalla minuutilla koiran lentämään Malagaan? Emme mitenkään. Minne koira olisi laitettu Espanjassa? Tarha on täynnä jo muutenkin, minne sielä laitettaisiin pentu jolla ei ehkä rokotuksia ole. Ei minnekkään.
Vaikka olisimme halunneet auttaa tajusimme pian että se ei mahdollista ole. Karanteenipaikan järjestäminen kuudeksi kuukaudeksi ei myöskään onnistu samalla sekuntilla. Ja mistä siihen olisi saatu rahat? En tiedä varmaksi, mutta uskon että pentu on nyt sateenkaarisillalla. 3 kuinen pentu, ruskea jolla oli luppakorvat, vilkas koira. Jälleen yksi laittoman tuonnin uhri. Pentutehtailu kukoistaa ja voi hyvin Suomessakin. Miksi? Siksi että kysyntää. Kysynnän ja tarjonnan laki. Ihmiset ostaa näitä laittomasti maahan tuotuja koiria. Tässä laittomassa kaupassa on aina uhreja, ja uhreja ovat koirat. Koiria kasvatetaan olosuhteissa jotka ovat ala-arvoisia. Sairaudet jyllää, ravinto on mitä on. Emot elävät pienissä kopeissa ikänsä pentuja tehden, pennut vieroitetaan emoistaan ihan liian pieninä. Pentutehtailua tapahtuu kaikkialla maailmassa. Espanjassa paljon lemmikkieläinkauppojen ikkunoissa myytävistä koirista on peräisin pentutehtailta, ja päätyvät sitten suurelta osin tappotarhoille ja hyljättyinä kaduille kun uutuuden viehätys koirasta on mennyt ohi. Pentutehtailu on voimissaan Suomessakin ja Suomeen tuodaan valtavat määrät näitä koiria Virosta ja Venäjältä. Myydään sitten suoraan satamassa Tallinnan laivalta, tai autojen takakonteista. Tai torilla kuten tapauksessa eilen. Se ei ole oikein. Maahan koirat tuodaan välittämättä yhtään siitä mitä EVIRA määrää koirien tuontiin liittyen. Rokotuksia ei ole, jos koirilla on passi mukana niin usein ne on tekaistuja eli passi ja merkinnät siinä harvoin ovat muuta kuin liukuhihnalla tekaistuja väärennöksiä. Pennut ovat usein sairaita ja tuovat mukanaan tauteja jotka ovat vaaraksi koirille Suomessa.
Pentutehtailu, paperittomat pennut ja koirien tuonti maahan ei ole leikin asia. Vaikka EU:ssa on vapaa liikkuvuus, eläinten osalta varsinkin vaaditaan EVIRAN puolesta yhtä ja toista. EVIRAN sivuilta kannnattaa asiasta lukea, mitä sillä koiralla pitää olla kun se ulkomailta tulee. Koskee tietysti rescuekoiria jo sellaisenaan, lisäksi Suomeen tulevilta rescue koirilta vaaditaan TRACES rekisteröinti. Suomen Eläinsuojeluyhdistys ry kertoo paljon sivuillaan pentutehtailusta.
Kodittomien Koirien Ystävät ry ja Pelastetaan Koirat ry julkaisivat yhteistiedotteen talvella liittyen yksityisen tuonnin vaaroihin, lähinnä rescuekoiriin. Leikin asioita nämä ei ole. Jos koira ei tule maahan kuten EVIRA määrää on vaihtoehdot koiralle palautus lähtömaahan, karanteeni tai lopetus.
Älä osta paperitonta pentua, älä tue pentutehtailua ja laitonta maahantuontia.Ostamalla laittomasti maahantuodun koiran, tuet elinkeinoa jonka peruspilarit ovat eläinrääkkäys, salakuljetus ja harmaa talous. Eilen kuoli taas pentu tämän vuoksi. Millainenhan sen pennun elämä oli? Syntyi ehkä likaiseen häkkiin, aliravitun emon pennuksi, ruoka oli huonoa ja matojakin kun loishäätöjä ei tehty. Valmiiksi heikko pentu vietiin äitinsä vierestä huomattavasti ennen 8 viikon ikää, laitettiin jonnekkin takakonttiin autossa ja kuljetettiin ohi tullimiesten uuteen maahan jossa yritettiin myydä torilla. Päätyi sitten eläinlääkärin pöydälle ja sinne jäi. Game over.
Kati, 16.06.2012. Kohta matkalla kohti Finlandia taloa ja Victoria Stillwell seminaaria.
Tervetuloa blogiimme!
14.06.2012 - 08:40
"En osannut aavistaa, että elämäni menisi Corin myötä uusiksi. Enää en pohtinut olemassaoloni tarkoitusta". - Nina Patanen 13.6.2012 ilmestyneessä Iltalehden Ilona liitteessä. Cori on adoptoitu Kodittomat Espanjan Koirat ry kautta Malagan tarhalta muutama vuosi sitten.
Uskon, että hyvin moni joka on kodittoman koiran adoptoinut jakaa Ninan ajatuksen. Yht äkkiä elämä ei ollutkaan enää entisensä, koiran mukana kuljetusboxissa Espanjasta saapui aivan uusi tapa katsoa elämää. Jonkun roskasta tulee oman elämän suurimpia aarteita. Ja monen kohdalla se aarre on avain aarrearkkuun. Ensimmäisestä rescuekoirasta lähtee into ruveta auttamaan näitä satoja miljoonia kotia vailla olevia koiria. Oma avaimeni aarrearkkuun saapui Malagan tarhalta tammikuussa 2011. Jimi oli laiha rääppänä saapuessaan meille mäyräkoiramme ystäväksi ja perheenjäseneksemme. Kuten Nina Patanen Ilonassa kertoo, en minäkään osannut aavistaa että elämäni menisi uusiksi. Siitä tuli paljon parempi.
Olen äärimmäisen kiitollinen siitä että saan olla mukana Kodittomat Espanjan Koirat ry:ssä yhdistyksen tuoreimpana hallituksen jäsenenä ja tiedottajana. Saan työskennellä koirien hyväksi mitä hienoimpien ihmisten kanssa. Yhdistystoiminnan rikkaus on, että avainhenkilöt ovat erilaisia. Erilaisia vahvuuksia kohtaa joilla kaikilla on yhteinen päämäärä ja arvot. Olemme keskustelleet paljon siitä, millaisena haluamme että muut näkevät yhdistyksen ja toimintamme. Haluamme panostaa siihen että saamme aikaan yhdistyksen joka nähdään avoimena, vastuullisena ja aikaan saavana. Työtä on paljon että päämäärämme saavutamme mutta mission impossible se ei ole. Ensimmäiset suuret ja pienet askeleet on päämäärää kohti otettu, lisää harppauksia on tulossa. Yksi näistä askelista avoimuuteen on että haluamme kertoa teille tämän blogin muodossa asioita joita näemme ja koemme; täällä Suomessa ja Espanjassa.
Tervetuloa Kodittomat Espanjan Koirat ry blogin lukijaksi!
Kati 14.06.2012
Jimi keväällä 2012. Entinen koditon joka muutti kokonaisen perheen elämän.
