Victimas de desahucio

Espanjan lama, lehtitietojen mukaan, on hieman hellittämään päin. Siitä huolimatta, työttömyys on ennätyslukemissa; viime vuoden puolella 26%. EU:n työttömistä joka kolmas asuu Espanjassa, työttömiä maassa on noin 6 miljoonaa.

Ihmisten lisäksi lamasta kärsii myös eläimet. Malagan Protectoran tarhalla tilanne on ollut selvästi nähtävissä, koirien hylkääminen on lisääntynyt. Moni perhe tuo koiransa tarhalle pakosta - alta on mennyt työpaikka, asunto, kaikki. Se on oikeasti todella sydäntä särkevää - koiran hylkääminen joka tapauksessa, mutta kun taustalle kätkeytyy vielä tilanne jossa perheen isä joutuu viemään lastensa lemmikin pois koska yksinkertaisesti ei vain enää pysty. Otetaan kotoa mukaan mitä voidaan, lapset kainaloon ja viedään koira tarhalle matkalla hyljättyyn rähjäiseen talon kopperoon maaseudulla jossa yritetään sitten selvitä hengissä päivästä toiseen. Kyllä, on todellakin lottovoitto syntyä Suomeen monestakin syystä. Meillä ei näin käy.

Tässä on Tupe. Tupen omistajat menettivät kotinsa ja veivät koiran kunnalliselle tarhalle. Tupe pelastettiin sieltä varmalta kuolemalta Malagan Protectoralle. Nuori poika vasta, noin yksi vuotias.... Tupen tarinalla on onnellinen loppu, sillä hänet on nyt varattu Suomeen jossa omat ihmiset jo odottelee kovasti.

Lucin toi omistaja Protectoralle saatuaan häädön. Lucia pelotti tarhalla kovasti. Miian sielua särki pikkuinen koira, ja mietimmekin, jos hakisimme koiran tarhalta pois Miian luo jossa Luci voisi asua kunnes oma koti löytyy. Saimme kuitenkin samana iltana hyviä uutisia, että Lucille oli löytynyt koti.

Monet häätöjen uhrit - victimas de desahucio - eivät ole yhtä onnekkaita kuten Luci ja Tupe. Monet koirat päätyvät sinne tappotarhoille, ilman toivoa pääsystä pois. Malagan tarhakin on nyt niin täynnä, ettei uusia koiria voida vastaanottaa ennen kuin tarhan koirille löytyy koteja.

Espanjalla on monet kasvot. Lomailijat näkevät yleensä vain sen turismin tauluun maalatun kuvan, ja nauttivat tapaksia auringonpaisteessa Costa del Solilla, ihastelevat Gaudin työtä Güellin puistossa Barcelonassa tai muiden taiteilijoiden töitä Reina Sofian museossa Madridissa. Onhan sielä nähtävää ja koettavaa, historiaa, kulttuuria, flamencoa. Kolikon kääntöpuoli on kuitenkin hyvin musta, ei vain koirille, mutta myös omalle kansalle.

Olen ottanut itselleni pienen tradition jokaisen Espanjan keikan yhteyteen. Menen Los Bolicesin rannan ravintoloihin joka kerta istumaan - ja syömään sardiineja ja juomaan kaljan. Kesäisin sardiineja paistetaan avotulella ravintoloiden edustalla tikuissa. Siinä on hyvä istua, katsella merta ja potkiskella rantahiekkaa ja miettiä, millaista olisi oikeasti jos tänne voisi tulla lomalle, eikä koirilla olisi hätää. Tuleekohan sellainen päivä ikinä, ettei koiratarhat ole täysiä ja ihmiset huolehtivat eläimistään eivätkä hylkää niitä?

Toinen asia, jota huomaan miettiväni joka kerta on, kuinka tarhoilla vapaaehtoiset jaksaa aina hymyillä. Vera vapaaehtoisineen on aina hymy korvissa ja monet poskisuudelmat tulee vaihdettua kun saavun Galgos en Familian tarhalle tutustumaan uusiin koiriin. Sama Protectora Malagassa, tutut kasvot eläintenhoitajat Vero ja Laura, ja monet vapaaehtoiset jotka ovat sielä aina kun paikalle menen. He ovat aina reippaita ja iloisia, sen valtavan koiramäärän keskellä ja rakastavat koiria täydellä sydämellään. Pusujen ja rapsujen antamiseen on aina aikaa. Aikamoisia timantteja, tarhojen koirat ja heistä huolehtivat ihmiset.

-Kati-

Galgoille Koti! Projekti

Hetkinen on vierähtänyt viimeisimmästä bloggauksesta, aika vaan soljuu ohi silmien.... Mutta nyt onkin sitten oivaa kirjoitettavaa! Idea Galgoille Koti! projektista sai alkunsa jo ajatustasolla pidempi aika sitten. Mietimme Marian kanssa, millä tavoin voisimme tiedottaa paremmin galgojen tilanteesta Espanjassa, saada uusia ihmisiä tutustumaan tähän rotuun ja tietenkin - löytää galgoille koteja Suomesta. Espanjan Koirat aloitti kesällä 2012 yhteistyön hollantilaisen Veran perustamalla Galgos en Familian tarhan kanssa joka keskittyy auttamaan juuri galgoja. Veran tarha on pieni, koiramäärä pyörii siinä 20 kummallakin puolella. Veralla on hyvät tilat koirille Alhaurin de la Torressa ja vapaaehtoisia huolehtimassa koirista. Koirat saavat juosta tunti tolkulla joka päivä vapaana tarhan alueella, pääsevät kävelyretkille ja jopa meren rantaan uimaan. Vaikka Veran tarhalla onkin lähes luksusolot koirilla kun miettii yleisesti tarhakoirien elämää, niin Verakaan ei pysty ottamaan tarhalleen lisää koiria ellei sieltä koiria myös lähde. Vera hakee usein läheiseltä El Paraison tappotarhalta koiria turvaan omalle tarhalleen, etsimään koteja. Suomen lisäksi Veran tarhalta on koirat saaneet uusia koteja Hollannista, Belgiasta, Espanjasta ja Yhdysvalloista.

Keksimme siis idean tästä ja projetista, että tuomme neljä galgoa Suomeen kotihoitoon. Koirat jotka valikoituivat projektiin ovat Bubby, Dino ja Rumba. Neljäntenä mukana olleella Mikalla kävi tuuri, ja hän löysi oman kodin. Saapui 19.3.2013 samalla lennolla kuin muutkin, mutta kotihoitajan sijaan oli vastassa uusi omistaja. Perustimme muutamaa viikkoa ennen koirien saapumista Facebookryhmän jossa projektia on voinut seurata. Saimme mukaan myös sponsoreita tukemaan projektiamme:

• Turvasiru-palvelu lahjoitti koirien miksrosivun rekisteröinnin ilmaiseksi palveluunsa
• Hurtta lahjoitti koirille talvimanttelit
• MUSCH lahjoitti lahjakortit tuotteidensa ostoon
• Hau-Hau Champion lahjoitti shampoota ja hampaidenhoitosetit

Tuo tiistaipäivä kun koirat vihdoin lensivät Suomeen oli jännittävä - kotihoitajatkin olivat jo viikkoja odotelleet milloin koirat tulevat. Kentällä oli säpinää kun vihdoin lentokummimme Sepon avustuksella lentäneet koirat saapuivat. Ja hienosti on kaikilla mennyt! Kotihoitajat ovat raportoineet aktiivisesti kuulumisistaan koirien kanssa. Ensimmäinen ilta meni ihmetellessä, puolin ja toisin. Nyt on jo tutustuttu reviiriin ja uusiin koira- ja ihmisystäviin. Dino löytyy jo sivuiltamme etsimästä uutta kotia, Rumba ja Bubby ilmestyvät sinne myös viikonlopun aikana.

 Kentällä 19.3

Miksi sitten galgot? Galgojen tilanne on Espanjassa aivan järkyttävä, ollut aina. Koiria käytetään metsästykseen ja ne harvoin elävät muutamaa vuotta pidempään. Metsästyskauden jälkeen koirat hyljätään tai tapetaan. Luvut ovat kymmeniä tuhansia, ehkä jopa satatuhatta,joka vuosi. Galgo on arvoton. Mikä galgo on? Galgo on Espanjanvinttikoira, jalo ikivanha rotu. Galgo on metsästyskoira joka sopeutuu myös hyvin lemmikiksi - kunhan omistaja vain muistaa että kyseessä on metsästysviettinen koira. Galgo on silmiä hivelevän kaunis koira, nopea kuin luoti. Ja niin nöyrä... Tekee työnsä metsästäjällä, elää nälässä jotta metsästysvietti olisi vieläkin timmimpi, elää huonoissa olosuhteissa. Ja kun kausi loppuu.... Jos suljet silmäsi ja mietit mikä olisi pahimpia tapoja ottaa koira hengiltä, olet lähellä sitä todellisuutta miten galgot loppunsa kohtaavat. Elävältä polttaminen, hirttäminen, puuhun sitominen ja näännyttäminen, hukuttaminen, myrkyttäminen, kivittäminen, elävältä hautaaminen, juoksuttaminen auton perässä kuoliaaksi. Siksi galgot ja tämä projekti, jotta ihmiset kuulisivat näistä koirista ja niiden tilanteesta. Tervetuloa seuraamaan projektiamme Facebookissa, tutustu kanssamme näihin kolmeen koiraan jotka etsivät nyt kotihoidossa omia koteja. Tule tapaamaan heitä ja meitä. Tutustu näihin koiriin, joilla on hyvin vähän mahdollisuuksia päästä elämässä eteenpäin Espanjassa - siksi tämä projekti että voisimme antaa muutaman koiran kautta myös muille galgoille mahdollisuuden.

Rumba, noin 8v tyttö

Bubby, noin 5v poika

Dino, noin 2v poika

Kati 22.3.2013