Victimas de desahucio

Espanjan lama, lehtitietojen mukaan, on hieman hellittämään päin. Siitä huolimatta, työttömyys on ennätyslukemissa; viime vuoden puolella 26%. EU:n työttömistä joka kolmas asuu Espanjassa, työttömiä maassa on noin 6 miljoonaa.

Ihmisten lisäksi lamasta kärsii myös eläimet. Malagan Protectoran tarhalla tilanne on ollut selvästi nähtävissä, koirien hylkääminen on lisääntynyt. Moni perhe tuo koiransa tarhalle pakosta - alta on mennyt työpaikka, asunto, kaikki. Se on oikeasti todella sydäntä särkevää - koiran hylkääminen joka tapauksessa, mutta kun taustalle kätkeytyy vielä tilanne jossa perheen isä joutuu viemään lastensa lemmikin pois koska yksinkertaisesti ei vain enää pysty. Otetaan kotoa mukaan mitä voidaan, lapset kainaloon ja viedään koira tarhalle matkalla hyljättyyn rähjäiseen talon kopperoon maaseudulla jossa yritetään sitten selvitä hengissä päivästä toiseen. Kyllä, on todellakin lottovoitto syntyä Suomeen monestakin syystä. Meillä ei näin käy.

Tässä on Tupe. Tupen omistajat menettivät kotinsa ja veivät koiran kunnalliselle tarhalle. Tupe pelastettiin sieltä varmalta kuolemalta Malagan Protectoralle. Nuori poika vasta, noin yksi vuotias.... Tupen tarinalla on onnellinen loppu, sillä hänet on nyt varattu Suomeen jossa omat ihmiset jo odottelee kovasti.

Lucin toi omistaja Protectoralle saatuaan häädön. Lucia pelotti tarhalla kovasti. Miian sielua särki pikkuinen koira, ja mietimmekin, jos hakisimme koiran tarhalta pois Miian luo jossa Luci voisi asua kunnes oma koti löytyy. Saimme kuitenkin samana iltana hyviä uutisia, että Lucille oli löytynyt koti.

Monet häätöjen uhrit - victimas de desahucio - eivät ole yhtä onnekkaita kuten Luci ja Tupe. Monet koirat päätyvät sinne tappotarhoille, ilman toivoa pääsystä pois. Malagan tarhakin on nyt niin täynnä, ettei uusia koiria voida vastaanottaa ennen kuin tarhan koirille löytyy koteja.

Espanjalla on monet kasvot. Lomailijat näkevät yleensä vain sen turismin tauluun maalatun kuvan, ja nauttivat tapaksia auringonpaisteessa Costa del Solilla, ihastelevat Gaudin työtä Güellin puistossa Barcelonassa tai muiden taiteilijoiden töitä Reina Sofian museossa Madridissa. Onhan sielä nähtävää ja koettavaa, historiaa, kulttuuria, flamencoa. Kolikon kääntöpuoli on kuitenkin hyvin musta, ei vain koirille, mutta myös omalle kansalle.

Olen ottanut itselleni pienen tradition jokaisen Espanjan keikan yhteyteen. Menen Los Bolicesin rannan ravintoloihin joka kerta istumaan - ja syömään sardiineja ja juomaan kaljan. Kesäisin sardiineja paistetaan avotulella ravintoloiden edustalla tikuissa. Siinä on hyvä istua, katsella merta ja potkiskella rantahiekkaa ja miettiä, millaista olisi oikeasti jos tänne voisi tulla lomalle, eikä koirilla olisi hätää. Tuleekohan sellainen päivä ikinä, ettei koiratarhat ole täysiä ja ihmiset huolehtivat eläimistään eivätkä hylkää niitä?

Toinen asia, jota huomaan miettiväni joka kerta on, kuinka tarhoilla vapaaehtoiset jaksaa aina hymyillä. Vera vapaaehtoisineen on aina hymy korvissa ja monet poskisuudelmat tulee vaihdettua kun saavun Galgos en Familian tarhalle tutustumaan uusiin koiriin. Sama Protectora Malagassa, tutut kasvot eläintenhoitajat Vero ja Laura, ja monet vapaaehtoiset jotka ovat sielä aina kun paikalle menen. He ovat aina reippaita ja iloisia, sen valtavan koiramäärän keskellä ja rakastavat koiria täydellä sydämellään. Pusujen ja rapsujen antamiseen on aina aikaa. Aikamoisia timantteja, tarhojen koirat ja heistä huolehtivat ihmiset.

-Kati-

Puhelinkeskustelu Sirpa Pietikäisen kanssa

Euroopan parlamentille on tehty kirjallinen kannanotto 0006/2013 vinttikoirien kidutuksen ja huonon kohtelun välittömään lopettamiseen Euroopassa. Yksi kannanoton liikkelle panijoista on Sirpa Pietikäinen (kokoomus), Euroopan parlamentin jäsen. Kodittomat Espanjan Koirat ry:n tiedottaja Kati Hirsikangas sai mahdollisuuden keskustella Sirpa Pietikäisen kanssa kannanottoon liittyen sunnuntaina 9.6.2013.

Kati:
Kiitos paljon mahdollisuudesta tähän lyhyeen keskusteluun kanssanne liittyen kannanottoon vinttikoirien kiduttamisen lopettamiseksi. Voisitteko kertoa hieman siitä, kuinka kannanotto sai alkunsa ja kuinka itse päätitte liittyä kannanoton yhdeksi liikkeelle laittajista?

Sirpa Pietikäinen:
Monet kansalaiset ovat ottaneet yhteyttä Euroopan vinttikoirakysymykseen liittyen ja olen törmännyt Strasbourgissa vinttikoirien asiaa ajavien ryhmien demonstraatioihin. Eläinsuojeluun liittyvät asiat on tärkeitä kysymyksiä ja koen sen olevan eettisesti velvoittavaa, että kaikkia elollisia tulee kohdella hyvin. Olen toiminut eläinsuojelukysymysten parissa sekä olen EU parlamentin eläinsuojeluryhmän varapuheenjohtaja joten eri eläinsuojeluun liittyviä kysymyksiä tulee tietooni paljon.

Kati:
Teillä varmasti on ollut tiedossa Euroopan kulkukoiratilanne sekä koirien kaltoin kohtelu ja hylkääminen jo entuudestaan, mutta tuliko teille yllätyksenä ensi kertaa kuullessanne että yksi roturyhmä - vinttikoirat - kärsivät näin mittavasti Euroopan alueella?

Sirpa Pietikäinen:
Tuli todellakin yllätyksenä kun ensi kertaa minuun oltiin asiasta yhteydessä noin 4-5 vuotta sitten ja kerrottiin vinttikoirien tilanteesta Euroopassa. Minun täytyi tuolloin tarkastaa yhteydenoton jälkeen, voiko tälläinen olla totta!

Kati:
Suomen edustajista Euroopan parlamentissa ovat ilmoittaneet allekirjoittavansa kannanoton Anneli Jäätteenmäki (keskusta), Riikka Pakarinen (keskusta), Sampo Terho (perussuomalaiset) ja Satu Hassi (vihreät). Millainen tunne teillä itsellänne on, onko kannanotto herättänyt keskustelua parlamentin jäsenten kesken vinttikoirien tilanteesta ja uskotteko kannanoton läpimenoon?

Sirpa Pietikäinen:
Uskon että menee läpi, paljon keskustelua on ollut. Ongelma on että EU:lla ei ole ollut työkaluja  lainsäädännön puuttuessa seuraeläinten pitoon liittyviin epäkohtiin. Vinttikoirien tilanne on yksi törkeimmistä, mutta seuraeläinten pitoon liittyy myös muut pahoinpitelyrikokset ja pentutehtailu. Yhteiseurooppalaisen lemmikkien tunnistusrekisterin kanssa on tehty töitä ja jonka toteutumista olen aktiivisesti pyrkinyt edistämään. Olen ollut kolleegoihin yhteydessä Euroopan parlamenti
ssa ja kehoittanut tukemaan asiaa sekä allekirjoittamaan kannanoton. Kun saadaan iso joukko MEP:ejä liikkelle - asiat saadaan etenemään.

Kati:

Jos tämä kannanotto menee läpi - mitä se konkreettisesti tarkoittaa?

Sirpa Pietikäinen:
Kun kannanotosta tulee ensin parlamentin virallinen kanta - on Euroopan komission reagoitava tähän. Koska EU:lla ei ole tällä hetkellä lakia seuraeläinten pitoon liittyen, kukaan ei voi nykyisellään Euroopan tasolla puuttua jos jäsenmaissa viitataan kintaalla omien maiden eläinsuojelua koskeville laeille. Kannanoton läpi menolla on konkreettinen vaikutus vinttikoirien kohteluun Euroopassa.

Kati:
Yhdistyksemme oma toiminta keskittyy Espanjan Aurinkorannikolle jossa lemmikkikoiria hyljätään omistajien toimesta joka vuosi tuhansia, sekä metsästykseen käytettyjä vinttikoiria kuolee ja hyljätään myös tuhansittain metsästäjien toimesta. Sama tilanne koskettaa myös muita Euroopan maita. Millaisen viestin haluaisitte välittää paikallisesti koirien hyväksi työtä tekeville - jotka elävät tämän epätoivoisen tilanteen keskellä päivästä toiseen?

Sirpa Pietikäinen:
Ensimmäinen viesti on, että älkää luovuttako! Jokaisella teolla, jonka teette, on konkreettinen merkitys näille teon kohteille. Älkää myöskään luovuttako poliitikkojen painostamisesta tilanteen parantamiseksi lainsäädännön keinoin.

Kati:
Haluaisin lopuksi vielä kertoa teille Löytökoiralauantai-tapahtumasta. Tapahtuma järjestetään nyt kolmatta kertaa 7.9.2013 Alppilan Kirkolla Helsingissä ja saman aikaisesti Oulussa. Tapahtuman aikaisempina suojelijoina ovat toimineet ministeri Heidi Hautala sekä Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Hannele Luukkainen. Tapahtuma on suurin laatuaan, löytöeläimiin keskittyvä ja mukana on iso määrä eläinten hyväksi työtä tekeviä yhdistyksiä. Tapahtuman tarkoitus on esitellä yhdistysten toimintaa ja kertoa yleisölle kodittomien eläinten tilanteesta sekä Suomessa että Euroopassa ja niiden auttamiseksi tehtävästä työstä. Olisiko teillä kiinnostusta toimia tämän vuoden tapahtuman suojelijana sekä oman aikataulunne salliessa tulla puhumaan tapahtumaan EU-parlamentin tavoitteista ja toimista hyljättyjen eläinten tilanteen parantamisen puolesta?

Sirpa Pietikäinen:
Oikeen mielellään! Teette upeaa työtä eläinten eteen ja tulen todella mielelläni mukaan.

Kuva: www.sirpapietikäinen.net - mediapankki

Kiitos Sirpa Pietikäiselle haastattelusta, kannanottoon vahvasti osallitumisesta, työstä eläinten puolesta ja lupauksesta tulla mukaan Löytökoiralauantaihin!

-Kati

Asiat ei ole mustavalkoisia. Piste.

"Löytökoirat eivät lopu tuomalla niitä Suomeen. Ne ovat riski omistajalle, eläinlääkärille ja kansanterveydelle. Niitä ei ole rokotettu kasvuaikana, ja niillä voi olla mikä tahansa tauti, joka voi levitä Suomen koirapopulaatioon", arvioi Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja Kirsi Sario löytökoirien tuomista Suomeen.

Tuo lauselma löytyi Hesarin jutusta, jossa otettiin kantaa, jälleen kerran, löytökoiriin. Onko asia todellakin näin yksinkertainen ja mustavalkoinen? Ei, ei se ole. Tottahan se on, että ei löytökoirat sillä lopu että niitä adoptoidaan lähtömaistaan Suomeen ja muualle - mutta harvemmin näissä kirjoituksissa kuitenkaan ollaan ihan oikeilla jäljillä. 

Riskien vähättelystä ei ole kyse, mutta herää kysymys että paisutellaanko niitä suotta juuri löytökoirien osalta - ja vähätellään muualla? Onko ne rescuekoirat todellakin se suurin uhka kansanterveydelle? Kun puhun rescuekoirista - tarkoitan todellakin nyt niitä koiria jotka on tuonut Suomeen yhdistys joka noudattaa annettuja määräyksiä kaikilta osin, myös rekisteröitymisestä Eviraan kaupalliseksi tuojaksi ja tekemällä TRACES rekisteröinnin koirista. Kuten määrätään. Ne pimeät tuojat, Facebookin kautta koiria välittävät yksittäiset toimijat ym jätän omaan arvoonsa ja totean samaa kuin Eläinlääkäriliitto - ne ovat riski. 

Rescueyhdistykset pyrkivät toiminnallaan tekemään konkreettisesti koirien elämää paremmaksi toimialueillaan. Aina näissä kritiikeissä otetaan esille, että apu tulisi antaa paikan päällä. Niinhän sitä tehdäänkin! Adoptiot ovat Suomeen vain yksi osa toimintaa - näkyvin varmasti mutta todellakin vain osa. Rescueyhdistykset tukevat rahallisesti ja tavaralahjoituksin kohteitaan, tekevät tarhoilla työtä, tiedottavat, valistavat, järjestävät sterilisaatiokampanjoita ym. Mutta - keskitytään olennaiseen eli siihen kysymykseen että miksi järjestään yleistetään ja väitetään juuri löytökoirien tauteja tuovan? 

Rescueyhdistysten toiminta on viranomaistenkin taholta aika kontrolloitua hommaa. Maahantuontisäädökset ovat tiedossa, ja kohdemaiden tautitilanteet joiden varalta koiria testataan. Tämän lisäksi on lisävelvoite virkaeläinlääkärin tarkastuksesta lähtömaassa, sekä koiran tietojen rekisteröinti TRACES järjestelmään. Onko kaikki nämä toimenpiteet ja velvoitteet siis aivan turhia, jos kaikista näistä huolimatta jatkuvasti saamme lukea kannanottoja siitä että juuri löytökoirat on riski? Vai eikö lähtömaiden eläinlääkärit osaa hommiaan ja käytetyt lääkitykset ja rokotteet ovat sekundakamaa?

Eikö todellinen riski ole esim pentutehtailijoiden tuomat pennut, jotka tuodaan Suomeen salakuljetettuina, rokottamattomina eikä todellakaan virkaeläinlääkärin tarkastamina ja rekisteröiminä? Näitä laittomasti tuotuja pentuja lopetetaan Suomessa jatkuvasti - joko siksi että omistajalle päätyessään ovat vakavasti sairaita tai rokotusten puuttumisten vuoksi. Tämä se riskiryhmä on, ei asianmukaisesti maahantuodut rescuekoirat.

Euroopassa on vapaa liikkuvuus ja suomalaisetkin koirat tekevät paljon retkiä ulkomaille omistajiensa kanssa. Onko kaikki omistajat tietoisia kohdemaidensa tautitilanteista ja tarvittavista rokotteista ja testeistä jotka olisi hyvä ottaa kotiin palatessa? Kuinka moni turistina matkalla ollut koira Etelä-Euroopan lomalta palatessaan testataan leishmanian ja erlichian varalta? Tosin ne taudit eivät koirasta koiraan tartu, mutta voivat olla tartunnan saaneelle koiralle kohtalokkaita ilman hoitoa. Osaako omistaja edes epäillä outojen oireiden ilmaantuessa näitä tartuntoja? Mites näyttelykoirat palatessaan näyttely/astutusreissulta? Eikö tässä olisi kohderyhmää jolle kannattaisi tiedottaa tehokkaammin ulkomaanmatkailun vaaroista ja riskeistä? Koiran alkuperä ei tee koirasta immuunia taudeille. Hiesimatolääkityksen tarvitsee myös rotukoira - ekinokokkoosi voi tarttua myös näihin koiriin ja tauti tulla koirassa Suomeen mikäli asioita ei ole hoidettu kuten pitää. 

Asianmukaisesti Suomeen tuodut löytökoirat eivät ole lähtökohtaisesti riski. Asiaa ei voi yleistää noin mustavalkoisesti. Niin kauan kun rajat on auki ihmisille ja eläimille on riskitekijöitä todella paljon. On lintuinfluenssaa, keltakuumeita ja vaikka mitä minkä ihminen voi tuoda tullessaan mukanaan Suomeen. Pentutehtaiden koirat tuovat rabiesta, varmasti myös Itärajan yli jolkottavat eläimet voivat tuoda Suomeen jos sun vaikka mitä tautia. Rescuekoirista on vaan tehty tekemällä iso peikko - ja yleistävästi toistuvasti haluttu muistuttaa yks kantaan että "löytökoirat ovat vaaraksi". Miksi ei voida puhua asioista niin kuin ne on, eli kertomalla että kyllä, löytökoira voi olla iso riski silloin jos itse nappaat koiran kadulta mukaasi lomamatkalla ja tuot sen Suomeen. Tai silloin kun adoptoit netin kautta koiran jonka välittävänä tahona ei toimi Suomeen rekisteröity yhdistys joka noudattaa määräyksiä. Näin ei tulisi löytökoiraa hankkia, vaan on olemassa turvallisempi tapa adoptoida koira - toimikaa niin. Tietenkin myös oikein tuodulla löytökoiralla saattaa olla riskitekijöitä mukanaan - mutta sama asia koskee kaikkia matkustavia koiria. 
Riskejä ei hallita sillä, että yleistetään yksi ryhmä ongelmapesäksi. Riskejä hallitaan kokonaisvaltaisella tiedottamisella asiaan liittyen - koskien kaikkien eläinten liikkumista maiden välillä. 

Olen käynyt oman taisteluni jo asiaan liittyen. Minusta ja Dandy-koirasta oli Hesarissa juttua aikaisemmin johon jälleen Eläinlääkäriliitto otti kantaa, myös niputtaen rescuetoiminnan samaan nippuun pentutehtailun kanssa. Vastineen asiaan voit lukea täältä; vastineessa on myös linkit alkuperäiseen juttuun sekä Eläinlääkäriliiton yleisönosastokirjoitukseen. Hesari ei julkaissut vastinettani. 

Loppuun voisin vielä todeta, että minulla on omassa kodissani kolme rescuekoiraa Espanjasta. Tämän lisäksi kotonani on vieraillut iso joukko kotihoitolaisia Espanjasta. Yksikään näistä koirista ei ole tartuttanut mitään tauteja, ei meihin ihmisiin eikä koiriin. Kaikki koirat ovat olleet terveitä. Kaikki nämä koirat ovat olleet kaiken sen kritiikin arvoista, johon rescuekoirajärjestöt ja koiria adoptoineet törmäävät, ja ennakkoluulojen joiden kanssa taistellaan. Ne lukemattomat määrät koiria, jotka ihminen on hyljännyt ja kaltoinkohdellut ansaitsevat myös saada äänensä kuuluviin - ja kaiken mahdollisen avun. Koen olevani todella etuoikeutetussa asemassa saadessani auttaa näitä koiria sekä jakaa tietoa siitä, kuinka koiran voi adoptoida Suomeen riskit minimoiden, määräyksiä noudattaen ja viranomaisten säädöksiä toteuttaen. 


Kati 

Galgoille Koti! Projekti

Hetkinen on vierähtänyt viimeisimmästä bloggauksesta, aika vaan soljuu ohi silmien.... Mutta nyt onkin sitten oivaa kirjoitettavaa! Idea Galgoille Koti! projektista sai alkunsa jo ajatustasolla pidempi aika sitten. Mietimme Marian kanssa, millä tavoin voisimme tiedottaa paremmin galgojen tilanteesta Espanjassa, saada uusia ihmisiä tutustumaan tähän rotuun ja tietenkin - löytää galgoille koteja Suomesta. Espanjan Koirat aloitti kesällä 2012 yhteistyön hollantilaisen Veran perustamalla Galgos en Familian tarhan kanssa joka keskittyy auttamaan juuri galgoja. Veran tarha on pieni, koiramäärä pyörii siinä 20 kummallakin puolella. Veralla on hyvät tilat koirille Alhaurin de la Torressa ja vapaaehtoisia huolehtimassa koirista. Koirat saavat juosta tunti tolkulla joka päivä vapaana tarhan alueella, pääsevät kävelyretkille ja jopa meren rantaan uimaan. Vaikka Veran tarhalla onkin lähes luksusolot koirilla kun miettii yleisesti tarhakoirien elämää, niin Verakaan ei pysty ottamaan tarhalleen lisää koiria ellei sieltä koiria myös lähde. Vera hakee usein läheiseltä El Paraison tappotarhalta koiria turvaan omalle tarhalleen, etsimään koteja. Suomen lisäksi Veran tarhalta on koirat saaneet uusia koteja Hollannista, Belgiasta, Espanjasta ja Yhdysvalloista.

Keksimme siis idean tästä ja projetista, että tuomme neljä galgoa Suomeen kotihoitoon. Koirat jotka valikoituivat projektiin ovat Bubby, Dino ja Rumba. Neljäntenä mukana olleella Mikalla kävi tuuri, ja hän löysi oman kodin. Saapui 19.3.2013 samalla lennolla kuin muutkin, mutta kotihoitajan sijaan oli vastassa uusi omistaja. Perustimme muutamaa viikkoa ennen koirien saapumista Facebookryhmän jossa projektia on voinut seurata. Saimme mukaan myös sponsoreita tukemaan projektiamme:

• Turvasiru-palvelu lahjoitti koirien miksrosivun rekisteröinnin ilmaiseksi palveluunsa
• Hurtta lahjoitti koirille talvimanttelit
• MUSCH lahjoitti lahjakortit tuotteidensa ostoon
• Hau-Hau Champion lahjoitti shampoota ja hampaidenhoitosetit

Tuo tiistaipäivä kun koirat vihdoin lensivät Suomeen oli jännittävä - kotihoitajatkin olivat jo viikkoja odotelleet milloin koirat tulevat. Kentällä oli säpinää kun vihdoin lentokummimme Sepon avustuksella lentäneet koirat saapuivat. Ja hienosti on kaikilla mennyt! Kotihoitajat ovat raportoineet aktiivisesti kuulumisistaan koirien kanssa. Ensimmäinen ilta meni ihmetellessä, puolin ja toisin. Nyt on jo tutustuttu reviiriin ja uusiin koira- ja ihmisystäviin. Dino löytyy jo sivuiltamme etsimästä uutta kotia, Rumba ja Bubby ilmestyvät sinne myös viikonlopun aikana.

 Kentällä 19.3

Miksi sitten galgot? Galgojen tilanne on Espanjassa aivan järkyttävä, ollut aina. Koiria käytetään metsästykseen ja ne harvoin elävät muutamaa vuotta pidempään. Metsästyskauden jälkeen koirat hyljätään tai tapetaan. Luvut ovat kymmeniä tuhansia, ehkä jopa satatuhatta,joka vuosi. Galgo on arvoton. Mikä galgo on? Galgo on Espanjanvinttikoira, jalo ikivanha rotu. Galgo on metsästyskoira joka sopeutuu myös hyvin lemmikiksi - kunhan omistaja vain muistaa että kyseessä on metsästysviettinen koira. Galgo on silmiä hivelevän kaunis koira, nopea kuin luoti. Ja niin nöyrä... Tekee työnsä metsästäjällä, elää nälässä jotta metsästysvietti olisi vieläkin timmimpi, elää huonoissa olosuhteissa. Ja kun kausi loppuu.... Jos suljet silmäsi ja mietit mikä olisi pahimpia tapoja ottaa koira hengiltä, olet lähellä sitä todellisuutta miten galgot loppunsa kohtaavat. Elävältä polttaminen, hirttäminen, puuhun sitominen ja näännyttäminen, hukuttaminen, myrkyttäminen, kivittäminen, elävältä hautaaminen, juoksuttaminen auton perässä kuoliaaksi. Siksi galgot ja tämä projekti, jotta ihmiset kuulisivat näistä koirista ja niiden tilanteesta. Tervetuloa seuraamaan projektiamme Facebookissa, tutustu kanssamme näihin kolmeen koiraan jotka etsivät nyt kotihoidossa omia koteja. Tule tapaamaan heitä ja meitä. Tutustu näihin koiriin, joilla on hyvin vähän mahdollisuuksia päästä elämässä eteenpäin Espanjassa - siksi tämä projekti että voisimme antaa muutaman koiran kautta myös muille galgoille mahdollisuuden.

Rumba, noin 8v tyttö

Bubby, noin 5v poika

Dino, noin 2v poika

Kati 22.3.2013

Mukava aamupäivä oppilaitoksessa!

Saimme Dandyn kanssa kutsun Hyvinkäälle HYRIA oppilaitokseen jossa vietimme mukavan aamupäivän. Kävimme kertomassa eläintenhoitajaksi opiskeleville nuorille koirien tilanteesta yleensä Espanjassa, rescuetoiminnasta sekä yhdistyksestämme. Lisäksi pääsimme tutustumaan myös koulun eläimiin - pieneläimiin ja hieman isompiin. Vähän jäi jännittämään joko jo lasketun aikansa ylittänyt tuleva äitilehmä alkoi synnyttämään pian käyntimme jälkeen. Koululla on tarkat säännöt liittyen valokuvien julkaisemiseen joten laitan tähän vain kuvan Jennistä ja Dandystä. Jenni opiskelee itsekin ko luokalla ja auttoi järjestämään vierailumme.

Dandy jaksoi hienosti koko puolitoistatuntisen kuunnella, kuten myös oppilaat. Dandy oli mukana kertomassa elävänä esimerkkinä podencon uudesta mahdollisuudesta parempaan elämään.

Kun itse tapaa hyvin paljon ihmisiä jotka ovat tavalla tai toisella rescueiden kanssa tekemisissä, sitä luulee, että kaikki tietävät siitä, mikä se koirien tilanne Espanjassa on ja kuinka niitä voi auttaa. On hyvin opettavaista itsekin huomata että enemmistö ei asiasta tiedä. Huomasin monen nuoren jopa silmiin ilmestyvän lähestyvien kyyneleiden kiillon ja kääntävän päänsä pois kun näytin kuvia, ja kerron korutonta tarinaa tappotarhoilta, kaltoinkohdelluista ja metsästäjien murhaamista koirista. Myös määrät joita koiria hyljätään ja tapetaan Espanjassa sai monen ällistymään. Puhuimme Suomen ja Espanjan erilaisesta tilanteesta liittyen löytöeläimiin, myyteistä mitä rescuekoirien ympärillä pyörii, yhdistyksemme toiminnasta ja iloista ja haasteista, sekä liikuttavista hetkistä joita vapaaehtoistyö koirien parissa tuo eteen.

Kerroin luennon loppuvaiheessa, että usein meltä kysytään, mikä järki tuossa hommassa on, kun ei niitä kaikkia kuitenkaan voi auttaa. Luokan keskivaiheilta nousi käsi, ja opiskelija kertoi kerran kuullensa sanonnan, että "et voi pelastaa kaikkia maailman koiria, mutta yhden koiran koko maailman voit." Paremmin asiaa tuskin voi kiinteyttää. Oli ilo olla jakamassa tietoa asiasta oppilaille, jotka todennäköisesti tulevat valmistuttuaan kohtaamaan myös rescuekoiria työssään. Kiitos Hyrialle, Jennille ja henkilökunnalle että saimme tulla! Ja kiitos opiskelijoille kuuntelemisesta ja kiinnostuksesta työtämme ja kodittomia koiria kohtaan. Toivottavasti pystyimme Dandyn kanssa  antamaan teille tietoa ja pohjustusta rescuekoiriin liittyen.

Esityksemme aloitusslide.

Kati ja Dandy

Ps. Jos teidän oppilaitoksenne tai vastaava taho on kiinnostunut kutsumaan meidät paikan päälle kertomaan työstämme ja rescuekoirista sekä koirien tilanteesta Espanjassa, ota yhteyttä kati@espanjankoirat.com 

Hola! Me llamo Dandy.

Minun nimeni on Dandy. Olen noin kolme vuotias poika. Asun nykyään sijaiskodissa Vantaalla, tulin tänne juuri ennen joulua. Ihmettelin kovasti kun täällä oli kamalan kylmä, ja lunta. Mutta nyt en enää niin välitä, minulle laitetaan aina lämmin takki jos ulkona on kovin kylmä. Minulla ei ole omaa kotia vielä, mutta tulin tänne semmoista etsimään. Löydän sen paremmin ollessani täällä, kuin tarhalla.

Olen rodultani podenco. Meitä on Espanjassa paljon. Meitä käytetään metsästykseen. Kun meitä ei enää tarvita, metsästäjät hankkituvat meistä eroon. En halua muistella enempää niitä aikoja sielä, ja mitä koiraystävilleni näin tehtävän. Voit katsoa kuitenkin videon joka kertoo asiasta. Mutta älä katso sitä jos olet kovin herkkä, tai nuori. Se on surullinen, koskettava ja siinä on paljon ikäviä kuvia. Mutta se on hyvin totta siitä, millaista meidän elämä on.

Minut löydettiin moottoritien laidasta, olin jäänyt auton alle. En muista kuinka tielle jouduin, eksyinkö laumastani vai heittikö metsästäjä minut tarkoituksella liikkuvasta autosta tielle. Niin tehdään paljon Espanjassa koirille, joita ei enää haluta. Hyvät ihmiset löysyivät minut ja veivät turvaan Protectora Malagan tarhalle. Sielä minua hoidettiin ja saamiani vammoja parannettiin. Toinen takajalkani oli niin vahingoittunut, että sen eläinkääkäri joutui amputoimaan. Opin aika nopeasti pomppimaan kolmella jalalla, ja nyt minua ei yhtään haittaa että olen tällläinen. Välillä tosin tasapainoni pettää ja kaadun nenälleni, mutta ei se haittaa, nousen ylös ja jatkan reippaasti eteenpäin.

Tarhalta minut sitten yksi ilta haettiin pois. Minua jännitti kovasti, varsinkin kun huomasin olevani lentokoneessa. En tiennyt minne olin menossa, mutta minua ei pelottanut. Ei määränpäässä varmasti mitään kauheampaa voi odottaa, mitä en olisi jo kokenut. Joten olin hyvin rauhallinen. Lentokentältä tulin sitten tänne sijaisperheeseen. Täälläkin jännitti kyllä, kun oli uusia koiria ja ihmisiä. Ja paljon omituisia asioita. Jääkaappia pelkäsin kovin koska se oli niin iso ja säpsähdin ainakun se avattiin. Nyt en enää sitä pelkää vaan haistelen mielelläni sieltä tulevia tuoksuja. Eikä minua niin enää säikytä kaikki uusi. On mukavaa kun minua rapsutetaan ja minulla on pehmeitä paikkoja missä nukkua. Olin vähän laiha kun tulin mutta nyt hieman lihavampi. Pääsen ulkoilemaan monta kertaa päivässä, välillä olen tuossa aitauksessa muiden kanssa vapaana, välillä menen metsään kävelemään. Ihan uusi juttu minulle on lelut ja ihmettelin niitä alkuun kovasti. Nyt kun olen nähnyt mitä niillä tehdään kun nuo muut koirat ovat leikkineet, olen itsekin alkanut kokeilla millaista on leluilla leikkiä. 

Samassa tilanteessa kuin minä on paljon koiria.  Osa on täällä Suomessa, sijaisperheessä kuten minä. Osa odottelee tarhoilla, milloin on heidän vuoronsa lähteä lentokentälle. Me olemme kaikki kuitenkin onnekkaita, sillä näillä tarhoilla mistä tämä minuakin auttanut yhdistys toimii ei koiria lopeteta vaan niistä pidetään huolta kunnes oma koti löytyy. Mutta niihin ei voida ottaa uusia koiria, ellei tilaa vapaudu. Koirat kunnallisilla tarhoilla odottaa että joku tulee. Se joku on harvoin kuitenkaan joku joka vie pois ja etsii kodin, yleensä se on hakija viimeisellä matkalle. Koiria hyljätään sielä entisessä kotimaassani satoja tuhansia joka vuosi. Vain pienelle osalle meistä avautuu mahdollisuus löytää oma koti. Ymmärrämme mitä tarkoittaa toinen mahdollisuus. Olemme tilanteessa ilman omaa syytämme, olemme hyviä koiria joita ei vain enää haluta. 

Auta meitä löytämään oma koti ja perhe vuonna 2013 ja kerro muillekkin siitä mikä koirien tilanne Espajassa on.

Feliz año nuevo!

Saludos, Dandy 

Täh, pitääkö näistä koirista maksaa???

Niimpä. Kuten otsikko kertoo - niin välillä joutuu törmäämään kysymykseen että pitääkö näistä koirista maksaa. Nehän ovat kodittomia katukoiria, tai hyljättyjä kodeista - miksi niitä pitäisi maksaa?

Joo pitää - aika monestakin syystä. Miksi? Siksi, että jo sillä että eläimellä on hinta, karsitaan koiraa hankkivista niitä, jotka ottavat koiran hetken mielijohteesta. Näitähän riittää. Tänään keksitään että koira olisi kiva ja huomenna se on jo haettu. Näissä tapauksissa yleensä pentutehtailijalta joiden kaupankäynnin A ja O on halpa hinta ja se että koiran saa kuka vain. Ei paljoa mietitä sielä sopiiko koira kyseiseen kotiin, elämäntilanteeseen, kuinka on mietitty resurssit pidemmälle. Toki, liikkuuhan samaa myös yksityisissä adoptoinneissa jossa koiran saa ilman sen kummempaa mietintää tai kotien taustaselvitystä. Koira ei myöskään ole lahjatavara joka näin jouluna pistetään pukinkonttiin. Valitettavasti näin tapahtuu usein, Suomessakin, ja Espanjassa varsinkin. Tänä jouluna Espanjassa annetuista lahjapennuista kymmenet tuhannet päätyvät pian tappotarhoille ja tai kaduille. Osalla käy onni ja päätyvät tarhoille joissa koiria ei lopeteta, kuten yhteistyötarhamme, ja koirille etsitään uudet kodit - myös kauttamme Suomesta. 

Toinen syy on että koiran Suomeen lähettäminen - ja lähetyskuntoon saaminen maksaa itse asiassa enemmän kuin adoptointimaksumme mikä on normaalisti 450eur. Koirat tulevat Suomeen steriloituna, rokotettuina, sirutettuina ja eri terveystestien läpi käyneinä. Asiasta voi lukea tarkemmin sivuiltamme.  Koirien lentopaikat maksavat myös. Lisäksi yhdistyksemme tarvitsee rahaa pyöriäkseen - koirat tarvitsevat lennoille kuljetusboxeja, internetsivumme maksavat ja hallinnolliset kulut eivät ole ilmaisia. Vaikka yhdistys toimii vapaaehtoisvoimin ja palkatta, niin vapaaehtoisillakin on kuluja mitkä he saavat periä. Bensa maksaa ja bensaa tarvitaan kun ajetaan tarhoille ja koiria kuljetetaan lennoille, tai vastaanotetaan lennoilta - kuten myös lentokenttäparkit. Kotihoidossa Suomessa olevilla koirilla on kuluja ruuasta ja mahdollisesti myös eläinlääkärilläkäynnistä. 

Ihan nopeasti katsoen - esim koiran sterilisaatio Suomessa maksaa uroksilla noin 200 eur - nartuilla satasen enemmän. Hinta voi olla huomattavastikin korkeampi koiran koosta riippuen. Rokotukset maksaa noin 50eur. Hiesimatolääkitys noin 25 eur. Mikrosirutus noin 50eur. Erilaiset verikokeet tautien varalle, noin 50eur/kpl. Koiran passi 20eur. Lentokulut noin 50eur-120eur riippuen lentoyhtiöstä. Joten - on helppo huomata että koiran tuominen ei ole ilmaista. Vaikka Espanjassa toimenpiteet ovat halvempia tarhoilla sopimuseläinlääkärien kanssa, niin hintaa tulee kyllä. Monella koiralla on myös ollut isojankin operaatioita vaativia vaivoja Espanjassa jotka on hoidettu kuntoon ennen Suomeen tuloa. Siltikin - hinta on sama uudelta kodilta Suomessa. Jos emme perisi summaa adoptiosta - kuinka maksaisimme kaikki kulut tarhoille, lennoista ja kaikesta muusta? 

Ihmettelen usein sitä että ihmiset kiinnittävät huomiota koiran hankintahintaan todella paljon. Hankintahinnalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mikä on koiran todellinen kulu. Eikä se ruokalasku ole myöskään ainoa kulu. On pöyristyttävää joskus lukea kotiselvityksiä jossa kerrotaan syyksi koiran adoptoimiseen että "se on halvempaa kuin ostaa". Mitä ihmettä! Kun koiraa harkitsee, ei raha saa näytellä päätöksessä mitään sijaa. Eikä varsinkaan koiran hankintahinta. 

Hyvä artikkeli, tosin Englannista, kertoo hieman koiran omistamisen kuluista. Itse lasken koiran kuluksi 100eur/kk. Toisilla koirilla se on alakanttiin, toisilla ylä. Joka kuukausi en jokaisesta koirastani maksa näin paljoa, mutta vuositasolla hyvin helposti ollaan keskiarvossa kun lasken viidestä koirastani aiheutuneet kulut. Isommilla enemmän, pienemmillä vähemmän. Vakuutukset, matkakulut (=en voi ottaa koiria matkoille, hoito maksaa), ruoka, rokotukset, eläinlääkärissä käynnit. Mitä vanhemmaksi koira tulee, sitä enemmän remppaa ja vakuutukset usein lakkaavat kun koira on iäkäs. Vanha bassettimme sairastui välilevynpullistumaan syksyllä. Koira on liian vanha vakuutuksia enää saamaan - hoidon hinta oli yli 800eur. Tuolla omalla laskennallani, 100eur/kk, koiran hinnaksi tulee vuodessa 1200eur. Jos käy niin onnekkaasti että koira on luonani 15 vuotta, kustannus on 18000eur tältä ajalta.

Pyydän koiraa harkitsevia miettimään asioita pidemmälle. Hankintahinta on pennosia. Älkää antako koiraa lahjaksi - kuinka voitte tietää että lahjan vastaanottaja on valmis näihin kustannuksiin? 

- Kati -

Ps. Kertomani eläinlääkärihinnat ovat omia kokemuksiani ja havaintoja - varmasti hinnat heittelee paljonkin. Laskukaavani 100eur/koira/kk on myös omani jonka perustan keskiarvoon liittyen omiin eri ikäisiin ja kokoisiin koiriini ja siihen että vuositasollakaan kulurakennetta on vaikea verrata vaan lasken pidemmän tähtäimen kaavan mukaan. Mutta pointti on - että jos luulet että koiran hinnalla on merkittävä tekijä koiran kokonaiskustannusten kanssa olet väärässä. Olet väärässä myös jos luulet, että selviät koiran kuluista muutamalla kympillä kuukaudessa.